ollimakkonen Rautalangasta, sortumatta kuitenkaan mustavalkoisuuteen.

Veikö Excel -virhe uskoni vyönkiristyspolitiikkaan?

Opiskelija löysi virheen tutkijoiden Excelistä, ja nyt meidän vyönkiristyspolitiikkaa kannattavien pitäisi kuulemma kellahtaa selällemme ja taputtaa mattoa antautumisen merkiksi. No ei.

Itse en ollut edes tutustunut tähän tutkimukseen, enkä näin jälkikäteen löydä sen (ainakaan poliittisissa) johtopäätöksissä mitään järkeä. Velan absoluuttinen määrä ei ole mitenkään ratkaiseva juttu, vaan se mihin sitä on otettu. On eri asia otetaanko velkaa investointeihin vai otetaanko ns. syömävelkaa. Eikä monimutkaisten ongelmien typistäminen 90 % / BKT velkarajaan ole muutenkaan järkevää.

Oleellista velkaantumisessa on se, että markkinat kertovat milloin velkaantuminen on lähtenyt lapasesta. Jos markkinoilta ei löydy ketään, joka vapaaehtoisesti myöntäisi lainaa valtiolle järkevällä korolla, niin silloin on syytä olettaa, että valtion taloudenpidossa on jotain vialla. Esimerkiksi Kreikan kohdalla kyseessä on jo ennen euroon liittymistä valmiiksi lähes konkurssikypsästä valtiosta, joka taloustietojen peukaloinnin ja euron turvin pystyi harrastamaan ylivarojen elämistä vielä entistä pidempään.

Kerrataan lyhyesti miksi kriisi on syntynyt ja miksi siitä on niin vaikea päästä irti.

1. Löysän rahapolitiikan takia ylikuumentuneet talouden sektorit ja virheinvestoinnit.

  • Monissa maissa rakennussektori ja varsinkin pankkisektori ovat kehittyneet liian suuriksi löysän rahan talousilmastossa.
  • Näiden sektoreiden pitäisi antaa supistua markkinoiden niiden asettamaan kokoon.
  • Talouden stimulointi tarkoittaa yleensä sitä, että tätä markkinoiden luonnollista prosessia pyritään estämään pelastamalla pankkeja ja pumppaamalla rahaa asuntomarkkinoille julkisen sektorin toimesta.
  • Tämä toiminta hidastaa lamasta toipumista, sillä resurssien pitäisi vapautua ja antaa markkinoiden kohdistaa ne uudelleen tehokkaasti.

2. Markkinaprosessi ei toimi, koska jäykkyydet ja sääntely estävät sen toimintaa.

  • Kriisimaissa on vaikutusvaltaiset ammattiyhdistysliikkeet, jotka eivät suostu päästämään saavutetuista eduista irti.
  • Palkkojen ja muiden etuuksien pitäisi antaa määräytyä vapaasti markkinoilla ja ihmisten pitäisi saada vapaasti valita oma ammattinsa.
  • Nyt näin ei tapahdu, jolloin ammattiliittoon kuulumattomien vähemmän taitoja omaavien työntekijöiden on vaikea saada työtä, jonka seurauksena on suuri nuorisotyöttömyys.

3. Euroaikana kasvaneet erot kilpailukyvyssä.

  • Euroalue ei ole optimaalinen valuutta-alue ja sen sisäiset kilpailukykyerot ovat päässeet repsahtamaan 2000-luvun erilaisen palkkapolitiikan takia.
  • Siirtymällä omaan rahaan ja antamalla sen devalvoitua nämä erot olisi helpoin tasoittaa.
  • Nyt valittu sisäisen devalvaation tie ei näytä olevan poliittisesti mahdollinen.

4. Poliittiseen päätöksentekoon liittyvä epävarmuus.

  • Poliitikot ovat ottaneet aktiivisen roolin kriisin ratkaisemisessa, eikä heidän seuraavia liikkeitään ole helppo ennustaa.
  • Kyproksen esimerkki osoitti, että edes omaisuudensuoja ei ole turvassa, kun tilanne äityy tarpeeksi pahaksi.
  • Kaikki tämä aiheuttaa yrittäjille epävarmuutta, eivätkä he uskalla investoida, vaan odottavat mieluummin tilanteen laukeamista suuntaan tai toiseen.

5. Kriisin ytimessä ovat yli varojensa elävät julkiset sektorit, jotka ovat sekoitus sekä itse tautia että sen oiretta.

  • Osa tautia:
    • Virkamiesten liian suuri määrä, ylisuuret palkat ja muut etuudet.
    • Kokonaan turhat toiminnot, palkintovirat jne.
    • Talouden sääntely, lupaprosessit, byrokratia.
    • Liian kireä verotus, jota kriisin yhteydessä on kiristetty entisestään.
    • Corporate wellfare, korruptio.
  • Oireita:
    • Työttömyyden aiheuttama työttömyyskorvausmenojen kasvu.

Kuten tästä yhteenvedosta huomataan, ovat julkisen sektorin sopeuttamistoimet vain yksi osa kokonaisuutta. Sen lisäksi tarvittaisiin kipeästi talouden vapauttamista. Virhe Olli Rehnin ajamassa politiikassa ei ole ollut vyönkiristykset, vaan itsepintainen usko toimimattomaan valuuttaan ja sisäisen devalvaation onnistumiseen, sekä veronkiristysten vaatiminen.

Keynesiläisten taloustieteilijöiden virhe on siinä, että he näkevät taloudessa vain kokonaiskysynnän eivätkä sen sisällä olevaa toimintaa. He eivät näe sitä, kuinka talous 2000-luvun aikana ylikuumeni ja kuinka ne virheet joista nyt kärsitään, syntyivät tuon osittain valheellisen kasvun aikana. Jotta tästä tilanteesta päästään takaisin kasvu-uralle, on markkinoiden annettava käydä läpi puhdistava sopeutumisjakso, jonka aikana on väkisinkin taantuma. Elvytyspolitiikalla ainoastaan ylläpidetään näitä hyvinvointia hukkaavia rakenteita muutama hetki pidempään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala

Muuten samaa mieltä, mutta siirtyminen omaan rahaan on suunnitelmataloudellinen toimenpide, kuten muutkin poliitikkojen päätökset. Valuutan vaihtamisen sijasta kannattaisi vapauttaa markkinoita niin että palkat ja hinnat joustaisivat, ja sisäinen devalvaatio onnistuisi helpommin.

Olli Makkonen

Aivan totta. Euron purkaminen edes omiin rahoihin olisi kuitenkin se ensimmäinen reaalipoliittinen toimenpide, jolla hommaan voisi saada jotain järkeä. Jos löytyy joku keino hypätä suoraan vapaisiin markkinoihin, niin olen kyllä mukana!

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Roope: miksi tuo olisi parempi? Olen täysin vastakkaista mieltä, mutta mielenkiinnolla odotan, millaista Mises-lentoa löydät perusteluiksi.

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala

En väitä etteikö Eurossa ja EKP:n toiminnassa olisi ongelmia, mutta virallisen valuutan vaihtaminen mahdollistaa ansaitsemismahdollisuuden vaihdon aikataulusta ja ehdoista etukäteen tietäville sijoittajille. Maksajina ovat tavalliset kansalaiset.

Sen sijaan poliitikot vaihtavat valuutan tai manipuloivat sen arvoa, kannattaa ennemmin antaa palkkojen ja hintojen joustaa, jolloin poliitikkojen päätöksestä perillä olevat sijoittajat eivät pääse valuuttakikkailusta hyötymään.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #19

ok, palkat siis joustamaan, nominaaliset katastrofi jne. Annetaan olla.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Virkamiehistä haluaisin kohdentaa huomion "hallintoon". Yleensä kun virkamiehiä heitetään pihalle niin nämä ovat ruohonjuuritasolla töitä tekeviä opettajia (sitten kasvatetaan luokkakokoja ja oppimisilmapiiri vaikeutuu) tai poliiseja (turvattomuus lisääntyy).

Listanne on muuten hyvinkin todenmukainen. Yksi häiritsevä asia sieltä kuitenkin puuttuu - ja se on tavallaan ilmaistu epäkohtien listalla, mutta ei ihan täydessä kontekstissaan. Mainitsitte:

"Monissa maissa rakennussektori ja varsinkin pankkisektori ovat kehittyneet liian suuriksi löysän rahan talousilmastossa.

Näiden sektoreiden pitäisi antaa supistua markkinoiden niiden asettamaan kokoon."

Tässä on ongelma. Rahoitusalan sopeuttaminen demografisen kehityksen Eurooppaan ei ole mitenkään helppo pähkinä purtavaksi. Kirjoitin tästä tänne Puheenvuoroon otsikolla "Eurooppa pankkiensa vankina".

Sen sijaan tästä uupuu poliitikkojen ja pankkien välinen symbioosi. Jos poliitikot sanoisivat, että nurin vain epäammattimaista liiketoimintaa harrastaneet hurlumheipeluripankit niin nämä ovat kuitenkin sellaisia yrityksiä, jotka ilmaantuvat kyseisten maiden lainahuutokauppoihin. Tai siis ne eivät enää ilmaantuisi, jos niitä kohdeltaisiin liian rankalla kädellä.

Jäädään siis helposti puheiden tasolle, jolla pillastunutta vaalikarjaa lepytetään. Huudetaan sijoittajavastuuta, vaikka kuitenkin ehdan sosialismin mukaan pistetään täysi yhteisvastuu päälle.

Tällä on ilman muuta huono moraalinen esimerkki. Miksi tehdä vastuullista pankkitoimintaa, kun kiitokseksi tulee vain uusia pankkiveroja? Miksi tehdä vastuullista pankkitoimintaa, kun kerran hurlumhei-menolla jos voittaa saa pitää voitot, mut jos menee istumapehmikkeille niin silloin saa poliitikoilta täyden kompensaation?

Olli Makkonen

Virhehän tehtiin jo siinä, kun asiansa sössineet pankit pelastettiin veronmaksajien rahoilla. Jos niin ei olisi tehty, niin siellä olisi käynyt valtava myllerrys, jossa pankit olisi perattu läpi pois mädästä aineksesta. Oli kuitenkin paljon pankkeja, jotka eivät koskeneet riskialttiisiin arvopapereihin, jotka olisivat mammuttien kaatuessa vallanneet itselleen suurempaa markkinaosuutta.

Olisiko seurauksena ollut ongelmia? Taatusti. Mutta nyt valitusta tiestä tulee vielä enemmän ongelmia. Kuten varmaan tiedätkin, pankit ovat nyt suurempia kuin ennen kriisiä. Tässä nykyisessä linjassa moraalikato on sementoitu rakenteisiin.

Tuo mainitsemasi poliitikkojen ja pankkiirien symbioosi on kyllä vaikea ratkaista. Seurasin varsin ihmeissäni sitä näytelmää, jossa pankkiirit jakoivat toisilleen bonuksia, vaikka juuri olivat pelastuneet veronmaksajien rahoilla. Tulihan sieltä loppupelissä se occupy wallstreet, mutta aika torsoksi se jäi. Mitään muutosta tähän ei ole näköpiirissä. Jos ihan totta puhutaan, uskon minkään suuremman muutoksen vaativan vielä suuremman kriisin. Ja sellainen me vielä saadaan.

Käyttäjän KalleVh-Jaakkola kuva
Kalle Vähä-Jaakkola

Pankkeja voidaan pelastaa monella tapaa ja kaikkia ei yksinkertaisesti pidä edes pelastaa. Toimintakykyinen pankkisektori on elinehto avoimessa markkinaehtoisessa taloudessa ja siksi myös valtion sekä keskuspankin rooli korostuu pankkikriisissä. Viimeistään nyt pitää eurollekin saada vahvempi yhtenäinen pankkivalvonta ja EKP:n roolia vapauttaa (mm. pääomaruiskun suhteen).

Nyt näpräillyt pankkien kasvavat tasevaatimukset ja sääntöviidakon lisääminen ei poista alkuperäistä ongelmaa vaan lankeaa veronmaksajien maksettavaksi pankkimaksujen ja korkomarginaalien kautta. Lisäksi ne pahentavat jo vallitsevaa rahoitussolmua.

Käyttäjän SokarisKorhonen kuva
Sokaris Korhonen Vastaus kommenttiin #7

Epäonnistumisesta palkitseminen johtaa mielestäni vain siihen, että siihen pyritään myös jatkossa eikä törsäykselle tule näin loppua koskaan.
Konkurssiin vain niin saavat muutkin varoittavan esimerkin.
Lyhyen aikavälin tappio, joka on pitkällä aikavälillä kaikille parhaaksi.

Käyttäjän KalleVh-Jaakkola kuva
Kalle Vähä-Jaakkola

Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi Olli (tuliko yllätyksenä?). Erot kuitenkin arvannet.

Kyllä nykyaikainen keynesiläisyys kiinnittää huomiota myös kilpailukykyyn ja sen rakenteisiin. Keynesiläiset taloustieteilijät eivät huomanneet ainakaan riittävissä määrin varjopankkisektorin (investointipankit yms.) suuruutta ennen kriisiä. Vaihtotaseiden epäsuhdat, pääomavirrat euroalueen "paremmista" maista ongelmamaihin, valuutan arvon ja ohjauskoron merkitys eri euromaille, varallisuuskuplien syntyminen yms. kuului keynesiläisten huomioihin.

Keynesiläiset mallit sopivat suht nappiin osuen kriisin syntymiseen ja sen aikaiseen kehitykseen lukuun ottamatta uupuvaa deflaatiota (mutta ennakoi kyllä inflaation pienuuden). Milton Friedman ei pitänyt elvytyksestä, koska uskoi sen ajoituksen olevan hankalaa. Rahapolitiikan aggressiivinenkin käyttö kriisien yhteydessä oli hänelle ok.

Olen pitkälti samaa mieltä rakenteiden ja kilpailukyvyn korjaamisen suhteen, mutta en näe siinä ristiriitaa elvyttävän politiikan kanssa. Nykyisessä rahoituksellisessa lamassa Euroopassa (Keynesin likviditeettiansa) puhdas markkinaehtoinen korjausliike jää puolitiehen eikä luova tuho toimi, kun uudet, aloittavat ja kasvuhakuiset yritykset painivat olemattoman rahoituksen kanssa.

Seurauksena on massatyöttömyys ja talouden solmu, jota joudutaan kantamaan hitaampana talouskasvuna ja julkisten menojen lisääntymisenä vielä pitkään (työttömyyden välittömät ja välilliset kustannukset sekä muiden sosiaalisten ongelmien kustannukset).

Edeltävistä syistä kannatan nykytilanteeseen aggressiivista rahapolitiikkaa, elvytystä ainakin "paremmissa" maissa ja vähintäänkin höllempää talouspolitiikkaa ongelmamaissa. Elvytyksen ja höllemmän talouspolitiikan ehtona (rahoitus vipuvoimana tässä) pitää olla mainitsemiesi rakenteiden tervehdyttäminen eikä vähiten julkisella puolella.

Käyttäjän KalleVh-Jaakkola kuva
Kalle Vähä-Jaakkola

Ai niin, tässä vielä linkki tuonne minun kirjoitukseeni tästä Excel-virheestä, mihin käsittääkseni kirjoitit osin vastinetta.

http://kallevh-jaakkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

Olli Makkonen

No ei itseasiassa tullut isona yllätyksenä. Keynesiläinen viitekehys on minulle melko tuttu, sillä voin myöntää pitäneeni sitä varsin fiksuna kun sitä aikanaan opiskelin. Olen sittemmin siirtänyt näkemyksiäni kohti vapaata markkinataloutta.

Arvelinkin että pidät näitä muutoksia tärkeinä, mutta haluaisit ajoittaa niiden tekemisen siihen, kun yksityinen sektori taas alkaa vetää paremmin. Se selvin ero meidän näkemyksissä liittyy juuri siihen, että minusta markkinoita ei tarvitse tekohengittää tai käynnistellä, vaan ainoastaan ottaa esteet pois sen tieltä. Ja mitä pikemmin sen parempi!

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Saksan silloinen liittokansleri Gerhard Schröder ajaessaan reformeja maahan ei ajanut samanaikaisesti tiukkaa talouskuria maahansa.

Uudistusten tekemisestä rehottavan korruption sun muun kanssa tuskin kukaan (paitsi ehkä korruptoituneet itse) on kahta mieltä, miten asioihin tulisi suhtautua. Tähän kohtaa tiukka talouskuri samanaikaisesti tuo juuri nämä katastrofaaliset esilletulot.

Jos haluatte hakea esimerkkejä, joissa kiinteäkurssisessa valuutassa (kuten euromaat ovat) on noustu 25+% työttömyysasteesta ruoskan voimin niin olen pelkkänä korvana ja silmänä.

Se on tietysti ikävää, että myös kiinteäkurssisessa valuutassa tuo julkinen velka on ongelma, kun se pitää pystyä hoitamaan "ulkomaan valuutalla".

Vaikka miten yritän yhdistää nämä palat tähän europalapeliin niin en vain näe mitään muuta ratkaisua kuin toivottomien luottojen alaskirjaamista, jotta se velkaisuus alentuu. Premissinä tässä on siis euron säilyttäminen.

Parempi ja kestävämpi ratkaisu olisi antaa euron mennä. Silloin jokainen maa makaa niin kuin petaa ja insentiivi tehdä järkevää talouspolitiikkaa syntyy aivan luonnostaan.

Käyttäjän KalleVh-Jaakkola kuva
Kalle Vähä-Jaakkola

Osassa rakenteellisista muutoksista (kuten julkisen sektorin yleinen pienentäminen) haluaisin tosiaan odottaa, kunnes yksityinen sektori alkaa elpyä. Osan rakenteellisista muutoksista, kuten säännösten purkaminen, työmarkkinoiden joustot ja vapautukset, veroasteen alentaminen ja yritysympäristön yksinkertaistaminen, pitäisi heti toteuttaa. Nyrkkisääntönä: sellaiset rakenteelliset uudistukset, jotka eivät liikaa vaikuta kokonaiskysyntään pitää tehdä heti ja sellaiset, jotka vaikuttavat voimakkaasti kokonaiskysyntään pitää tehdä vaiheittain ja takapainotteisesti yksityisen puolen elpyessä tarpeeksi.

Itselläni tuo kehitys talousajattelussa on mennyt vapaasta markkinataloudesta keynesin suuntaan. Ehkä voisi karkeasti sanoa, että kriisissä minusta tulee enemmän keynesiläinen ja "normaalioloissa" vapaan markkinatalouden puolesta puhuja. En näe näitä näkemyksiä täysin toisiaan poissulkevana vaan enemmänkin toisiaan täydentävinä.

Jarkko Hietala

Tulkitsen tässä blogissa esitetyt asiat seuraavasti:

- Yhteiskunnan rakenteita tulee entisestään heikentää ja toivo laittaa markkinoiden itsekorjautuvuuden varaan.

- Tarvitsemme lisää sääntelyn purkamista, joka subprime kriisistä alkaneen talous- ja finanssikriisin alunperin mahdollisti.

- Tarvitsemme lisää täysin päättömiä mielikuvitus johdannaisia ja kauppaa näillä. Eihän näistä rakenteista hyötyneitä ensimmäiselläkään kuppauskierroksella saatu mihinkään vastuuseen, niin miksi bileitä pitäisi pysäyttää nytkään. Markkinat vapautukoot!

Lopuksi totean hevonen kun oppii joustamaan niin paljon, että se oppii olemaan syömättä se kuolee.

Käyttäjän KalleVh-Jaakkola kuva
Kalle Vähä-Jaakkola Vastaus kommenttiin #12

En lähde tulkitsemaan Ollin tarkoitusta sääntöjen purkamisen kohdalla, mutta itse näen tarvetta sääntöjen ja valvonnan lisäämiselle varjopankkisektorilla (investointipankit, johdannaiset, eksoottiset sijoitusinstrumentit, yms.). Perinteisen pankkitoiminnan kohdalla ei tulisi luoda tiukkaa sääntöviidakkoa ja liian kovia tasevaatimuksia, joilla maksumieheksi joutuvat tavalliset kansalaiset ja yksityisen rahoituksen saaminen vaikeutuu niin kotitalouksilla kuin yrityksillä.

Finanssikriisin suurin moral hazard on mielestäni se, ettei oikeasti holtittomasta varjopankkisekrotitoiminnasta ole telkien taakse ole saatu montaakaan ihmistä. Varsinkin rapakon takana olisi luullut häkin heilahtavan useammankin kerran.

Olli Makkonen Vastaus kommenttiin #13

Jos valtio tarjoaa talletussuojan, niin silloin minusta sillä pitää olla myös sananvaltaa pankkien riskinottoon ja valvontaa.

Parempi tapa olisi kuitenkin poistaa valtion talletussuoja, jolloin markkinat alkaisivat itse valvomaan pankkeja ja asiakkaat voisivat ostaa itselleen vakuutuksenomaisen talletussuojan markkinoilta.

Tässä tarkemmin syytä siihen, miksi en kannata mitään EU:n laajuista pankkivalvontaa: http://ollimakkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/13613...

Olli Makkonen Vastaus kommenttiin #12

@Jarkko

Ei, vaan yhteiskunnan rakenteet vahvistuvat, jos suurempi osa taloudellisesta toiminnasta tapahtuu markkinoilla eikä julkisella sektorilla.

Finanssikriisi ei johtunut sääntelyn purkamisesta, vaan sääntelyn täydellisestä epäonnistumisesta.

Yhdysvaltojen keskuspankki on laittanut ohjauskoron nollaan ja puskee markkinoille uutta rahaa tähän malliin: http://research.stlouisfed.org/fred2/series/BASE

Tuosta voi sitten jokainen miettiä, että miksi taloudessa tapahtuu tällä hetkellä niin paljon keinottelua.

Jarkko Hietala Vastaus kommenttiin #14

"Ei, vaan yhteiskunnan rakenteet vahvistuvat, jos suurempi osa taloudellisesta toiminnasta tapahtuu markkinoilla eikä julkisella sektorilla. "

Somalia on esimerkki maasta missä kaikki taloudellinen toiminta tapahtuu puhtaasti yksityisellä sektorilla. Samoin kivikaudella oli yleistä, että säätelyä ei tunnettu ja kaikki taloudellinen toiminta tapahtui yksityisten osapuolten kesken.

Somaliassa kenenkään ei tarvitse noudattaa mitään sääntöjä tai säätelyä vaan jokainen voi luoda omat sääntönsä ja säätelynsä oman tunnon mukaan ja pelata niiden omien sääntöjen mukaan miten parhaaksi näkee vailla mitään vastuuta.

"Finanssikriisi ei johtunut sääntelyn purkamisesta, vaan sääntelyn täydellisestä epäonnistumisesta."

Niin mitään tekemistä, sillä ei ollut asian suhteen, että pääomien ja omaisuuden keskittyminen yhä harvempien käsiin säätelee tehokkaasti suurimman osan maailman ihmisistä kokonaan ulos markkinoilta ja vapaa-kaupasta. Sekä kaikestä päätäntävallasta edes oman elämänsä suhteen.

Liberalismi puhuu vapaa-kaupasta voidakseen luoda maailmanlaajuisia monopoleja. Kauppasopimukset taas tarkoittavat lisää valtaa rikkaille, jotta he voivat siirtää hyödykkeitä ja investointeja minne haluavat, vapaana kaikesta vastuusta.

Keinottelijat taas puhuvat vauraudesta ja vapaudesta, mutta eivät luo kumpaakaan, ainakaan suurimmalle osalle ihmisistä, koska heitä houkuttaa ainoastaan mahdollisuudet saada nopeita voittoja. Vailla vastuuta ihmisistä, yhteisöistä tai ympäristöstä.

"Tuosta voi sitten jokainen miettiä, että miksi taloudessa tapahtuu tällä hetkellä niin paljon keinottelua."

Keinottelun lisääntyminen on seuraus siitä, että tuottavia investointikohteita ei ole suuria pääomia hallinoivilla harvoilla näköpiirissä, joten markkinoita ja reaalitaloutta vahingoittava keinottelu jää ainoaksi keinoksi hakea pääomalle tuottoa.

Monilla menee näissä asioissa sekaisin se mitä raha oikeastaan on. Raha on kuvitelma ja lupaus arvosta, mutta ei arvo itse. Arvo syntyy ihan muista asioista. Arvo syntyy siitä, että ihmiset eivät kuole tai sairastu. Arvo ei synny siitä millä kikalla huijaa mahdollisimman paljon rahaa vaikka se oikealta tuntuisikin omassa kukkarossa. Rahan arvo perustuu uskoon, mutta fyysisen maailman asiat taas tapahtuvat oikeasti ja ovat oikeasti olemassa toisin kuin rahan arvo. Rahalla on arvoa vain niin kauan kun on sen arvoon uskovia tosiuskovaisia.

Talouskriisi taas syntyy siitä kun kuvitelmat ja todelliset arvot eivät enää kohtaa.

Raha on valtaa tehdä päätöksiä ostamalla tavaroita, palveluita, jotka muodostavat investoinnin. Ilman rahaa ei ole valtaa. Jos järjestelmä on tehty siten, että rahat eli valta tehdä päätöksiä ostamalla erilaisia asioita kasaantuvat suurimpien harhaanjohtajien käsiin ei sellaisella käsikirjoituksella koskaan olisi voinutkaan syntyä muuta kuin mieletön sekasotku, jota perataan vielä pitkään ja hartaasti.

Olli Makkonen Vastaus kommenttiin #17

Somalia on romahtanut keskusjohtoinen sosialismi, jossa eri ryhmittymät taistelevat nyt päästäkseen takaisin valtaan. Se on erittäin huono esimerkki siitä, mitä me liberaalit penäämme, sillä toimiva yhteiskunta tarvitsee toimivan oikeuslaitoksen, poliisin, maanpuolustuksen jne. Kukaan liberaali ei siis kannata mitään täydellistä anarkiaa, jos anarkialla tarkoitetaan täydellistä säännöttömyyttä.

Raha tuo valtaa ainoastaan valtion vallankäytön kautta. Miten esim. Nokia voisi pakottaa minut ostamaan heidän puhelimensa? Ainoa tapa olisi vaikuttaa lainsäätäjään ja hankkia tuontikielto muiden valmistajien puhelimiin. Jos siis halutaan vähentää rahan valtaa yhteiskunnassa, meidän tulee vähentää valtion valtaa ja hajauttaa sitä mahdollisimman laajalle. Vapailla markkinoilla kuluttaja on kuningas ja yritykset tanssivat kuluttajien pillin mukaan. Kun Nokia epäonnistui tekemään kuluttajille kelpaavia puhelimia, se menetti markkinaosuuttaan. Missä oli se rahan valta?

Ajattele esimerkiksi Yhdysvaltoja. Se perustettiin aikanaan niin, että keskushallinto vastasi lähinnä maanpuolustuksesta. Valtio perustui suvereeneihin osavaltioihin ja perustuslakiin, jonka avulla valtion vallankäytölle asettiin tiukat rajat. Nyt viimeisen 100 vuoden aikana kehitys on ollut synkkää katseltavaa. Keskushallinto on paisunut kuin pullataikina ja korporatismi (se kapitalismi, jota sinäkin vihaat) on noussut kukoistukseen.

Monopolit eivät synny vapaakaupassa, vaan ne syntyvät valtion kyljessä. Markkinoilla monopolin syntyminen on lähimpänä teoreettista tilannetta kuin todellista ongelmaa. Sen sijaan valtion avustamia monopoleja on lukematon määrä ja ne voivat olla hyvinkin pitkäikäisiä. Vapailla markkinoilla kilpailun paine purkaa monopolit. Jos yritys käärii monopolivoittoja, vetää se kuin hunaja uusia yrittäjiä mukaan markkinoille. Kerro minulle 10 esimerkkiä vähänkään pidempään toimineista vapailla markkinoilla syntyneistä monopoleista?

Vapailla markkinoilla rikkaat eivät rikastu ja köyhät köyhdy, vaan kaikki rikastuvat. On totta, että jotkut rikastuvat enemmän kuin toiset, mutta mitään systemaattista rahan keskittymistä harvojen käsiin ei tapahdu. Niistä yrityksistä, jotka vielä 60-luvulla olivat Yhdysvalloissa 500 suurimman joukossa olevista yrityksistä nykyään listalla on enää alle 100.

Tulevaisuudesta en enää osaa sanoa, kun sielläkin on luovuttu vapaista markkinoista ja annettu keskushallinnolle lupa tehdä mitä se haluaa. Esimerkiksi talouskriisin aikana pankkien pelastamisessa ei ollut mitään tekemistä markkinatalouden kanssa. Se oli silkkaa sosialismia. Markkinataloudessa asiansa sössivän yrityksen tuleekin mennä konkurssiin.

Jarkko Hietala Vastaus kommenttiin #20

"Somalia on romahtanut keskusjohtoinen sosialismi, jossa eri ryhmittymät taistelevat nyt päästäkseen takaisin valtaan. "

Valtakeskittymien heiketessä paikallisyhteisöjen itsehallinto kasvaa ja henkilökohtaiset vapaudet lisääntyvät. Monissa tapauksissa sosiaaliset säännöt ja etiketti menettävät merkityksensä. Maantieteellisesti paikallisyhteisöjen eristyneisyys kasvaa.

Sillä ei ole merkitystä millä termillä valtakeskittymää kutsutaan se on valtakeskittymä, joka pystyy pakottamaan muut toimimaan halunsa mukaan tai ei pysty. Valtakeskittymät eivät hajoa sen takia, että ne ovat hirveää "sosialismia" ja päädy taivasten valtakuntaan vastaavaan tilaan, sillä, että ne ovat jumalallista "liberalismia".

"Vapailla markkinoilla kilpailun paine purkaa monopolit."

Kovin on kummalliset vapaat markkinat kun tuottavat luonnonvarat ja maat kuuluvat vain varakkaammille perustuloksi. Jumalako päätti, että se menee näin vai mikä tällä kertaa?

Luuletko, että ne ketkä Suomen perustivat ja maat keskenään jakoivat maksoivat Suomen luonnonvaroista jotain vaikka pyytävätkin muilta maksuja, lakiin ja omistuskuvuioihin sitoutumista, että täällä saa olla edes vapaana kävelemässä?

ulf fallenius

Olet sekä oikeassa että väärässä koska täytyy muistaa että talous muistuttaa ekoloogista järjestelmää ja jos tekee liian suuria muutoksia niin siitäkin seuraa katastroofi mutta silti muutoksia tarvitaan.Yksityinen sektori tarvii jukkisen sektorin ja päinvastoin on lähinnä kysymys taspainosta joka pitäisi olla oikeassa balansissa.Hyvinvointi on riippuvainen molemmista sektoreista ja sivistysvaltio niin villiin länteenkään en haluaisi palata mikä on vähän tässä tarjolla.Kultainen keskitie on yleensä aina paras.

Toimituksen poiminnat