ollimakkonen Rautalangasta, sortumatta kuitenkaan mustavalkoisuuteen.

Koulutukseen lisäpanostaminen ei välttämättä kannata

Koulutus on siitä harvinainen asia, että on vaikea löytää ketään, jonka mielestä koulutukseen panostettaisiin liian paljon. Jos puhe on vaikkapa Suomen kilpailukyvyn parantamisesta, on koulutukseen panostaminen aina yksi vakiona tarjotuista ratkaisuehdotuksista. Homma ei kuitenkaan ole ihan niin selvä, vaan päinvastaiselle näkemykselle löytyy hyviä perusteluja.

Perustelut koulutuksen lisäämiselle löytyvät tilastoista. Korkeasti koulutetut ansaitsevat selvästi enemmän kuin vähemmän koulutetut ikätoverinsa. Tästä monet vetävät johtopäätöksen, että meidän kannattaisi kouluttaa koko ikäluokka korkeasti, niin saataisiin vedettyä kaikki näille korkeammille ansaintatasoille.

Tämä ajatusmalli sisältää klassisen virheen, jossa kuvitellaan, että korrelaatio on yhtä kuin kausaliteetti. Koulujärjestelmä toimii nimittäin eräänlaisena sihtinä, jossa jyvät erotetaan akanoista. Korkeasti koulutetuiksi valikoituu lahjakkaita ja ahkeria ihmisiä, jotka pärjäisivät joka tapauksessa ikätovereitaan paremmin.

Sanotaan se suoraan: Iso osa koulussa opeteltavista asioista ei liity mitenkään työelämässä tarvittaviin taitoihin. Lukiossa piirrellään vesiväreillä, luetaan historiaa ja opetellaan Jeesuksen sanomisia. Omassa diplomi-insinöörikoulutuksessakin oli hyvin huomattava määrä itseni kannalta täysin turhia kursseja. Varmasti kolmannen asteen yhtälön ratkaiseminen on joillekin tärkeä taito, mutta omalla kohdallani siitä ei ole ollut mitään hyötyä. Ja niillekin, joille tuo taito on ollut hyödyksi, on vastaavasti moni muu kurssi ollut täysin turha.

Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö yksilön kannalta kouluttautuminen kannattaisi. Koulutuksen hyöty perustuu pitkälti signaalivaikutukseen. Se, että olet käynyt koulut hyvin arvosanoin, kertoo mahdolliselle työnantajalle paljon sinun ominaisuuksista. Se kertoo, että olet ahkera, fiksu ja pystyt suorittamaan pitkäveteisiä ja aikaa vieviä tehtäviä säntillisesti. Se ei kerro, että olisit suoraan pätevä työntekijä, vaan että olet kehityskelpoinen yksilö, johon työnantajan kannattaa panostaa.

Jos ymmärretään ja myönnetään koulutuksen arvon perustuvan pitkälti signaalivaikutukseen, päädytään siitä johtopäätökseen, ettei lisäpanostaminen koulutukseen tuo yhteiskunnan tasolla vastaavia hyötyjä. Jos jokaisella suomalaisella on korkeakoulututkinto, yksilön kannalta kyseisen tutkinnon signaalivaikutus vaimenee. Silloin yksilön pitää vastaava pyrkiä erottautumaan massasta opiskelemalla yhä enemmän ja enemmän.

Tämä tutkintojen inflaatio onkin ollut selvästi havaittavissa, kun katsoo taaksepäin koulutuksen historiaa. Vielä 50 vuotta sitten ylioppilaaksi pääseminen oli iso juttu, siinä missä nykyään tohtoreitakin tuntuu löytyvän joka toisesta lähikapakasta. Ennen ylioppilaslakin signaalivaikutus oli suuri, mutta nykyään se on lähes arvoton.

Jos siis yritämme saada kaikille korkeakoulututkinnon, saamme luotua järjestelmän, jossa aikamiehet istuvat koulussa lukien pitkälti turhia asioita, voittaakseen ikätoverinsa signalointikilpailussa. Tässä valossa ei ole mitenkään mahdotonta esittää väitettä, että itse asiassa yhteiskunta hyötyisi, jos koulutukseen panostettaisiin nykyistä vähemmän. Silloin ihmiset päätyisivät tuottaviin töihin nuorempina ja päätyisivät tekemään pidempiä työuria.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän MikkelinMies kuva
Seppo Vartiainen

Olli nyt puhut asiaa. Samaa mieltä kanssasi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mihin perustuu luulo, että korkeasti kouluteituiksi valikoituu ahkerat ja lahjakkaat? Asiahan voi olla päinvastoinkin, että parhaiten pärjäävät laiskat ja tyhmät kaiken ulkoa opettelevat.

Olli Makkonen

Koulutuksen signaaliarvo voi perustua monenlaiseen seikkaan.

Esimerkiksi: Koulutuksen signalointiarvo ei ole pelkästään toimia ÄO-testinä. Jotkut huippuälykkäät ovat ihan toivottomia työntekijöitä, sillä heillä ei välttämättä riitä keksittymiskyky mihinkään heidän mielestään liian helppoon tehtävään. Toisaalta tuollaiselle henkilölle ei moni työnantaja keksi mitään työtä, sillä on vaikea löytää ammattia, johon ei kuuluisi myös sitä tylsää puurtamista. Toisin sanoen, jollekin työnantajalle ulkoa opetteleva puurtaja voi olla se ihannetyöntekijä, sillä nekin ovat hyviä ominaisuuksia tietyntyyppisissä töissä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Aivan, parhaiten pärjäävät ne jotka eivät viitsi omilla aivoillaan ajatella.

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen

Koulutus ei tosiaan ole työmarkkinoilla itseisarvo, vaan sen pitäisi perustua tarpeeeseen. Esim. humanistien tarve ei kasva kouluttamalla heitä enemmän.

Korkeasti kouluttautuvat lienevät keskimäärin teoreettisempia kuin muut, eivät välttämättä sen ahkerampia. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan, käytäntöä ja teoriaa, toimintaa ja pohdintaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ketkä sen tarpeen määrittävät?

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen

Vaikkapa se, joka työtä ostaa eli työllistäjä. Jos esimerkiksi teollisuuden näkymät paranevat, tarvitaan kyseisen alan osaajia hieman enemmän kuin muita. Tällöin alalle soisi hakeutuvan enemmän kyseisen alan osaajia, kuten tapahtuukin. Yhteiskunnan tarvetta eri osaajille ei kukaan tietenkään tietoisesti määritä, vaan tarjonta yleensä ohjautuu vastaamaan kysyntää, joko tehokkaasti tai vähemmän tehokkaasti.

Esimerkkejä aloista, joilla tarjonta ylittää reilusti kysynnän, on mm. media-ala, historia ja kielitieteet. Vähemmät koulutetut alat eivät houkuttele enää entiseen malliin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #12

Niinpä, kysynnän ja tarpeen määrää työn ostajaa. Yhteiskunnan tarvetta kukaan ei edes kysy.

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen Vastaus kommenttiin #13

Käytännössä tarpeen tietysti määrittävät kuluttajat, sillä heiltähän se kysyntä viimekädessä lähtee. Työn ostaja määrittää työvoiman tarpeen yrittäessään tyydyttää kuluttajia.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #16

Noinhan se menee korkeintaan ekonomistien ideaaliteorioissa. Oikeasti
kysyntää tuotetaan mainonnalla ym. markinnoinnilla.
Yleensä tuotetaan enemmän kuin myydään. Melkoinen hävikki menee kuluttamatta kaatopaikoille.

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen Vastaus kommenttiin #17

Miksi joku haluaisi tuottaa enemmän kuin myydä? Ei ainakaan voittoa tavoitteleva yritys. Kysyntä ei katso alkuperää, riittää, että ihmiset kokevat jonkin asian hyödylliseksi. Mainosmiehiä ei ole pakko ottaa todesta! Hämmentävää kyllä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #18

Sitä sopii kysyä: mitä varteten tuotetaan enämmän kuin kulutetaan?
Joka päivää menee jo pieneltä lähikaupalta melkoiset määrät tuotteita roskiin.

Käyttäjän MikkelinMies kuva
Seppo Vartiainen

Jos koulutusta lähestyy hyvin pragmaattisesti niin voidaan ajatella, että koulutetaan ne henkilöt hyvin joilla on kykyä tai halua kouluttautua. Tällöin saadaan paras panos/tuottosuhde.Perustaidot pyritään opettamaan lähes kaikille, lukeminen, laskeminen jne. Meitä ihmisiä on joka lähtöön, toisessa ääripäässä on kehitysvammaiset, joille lukemisen oppiminenkin voi olla vaikeaa ja toisessa ääripäässä kieli, matematiikka yms. nerot, joille oppiminen on helppoa kuin heinänteko. Koulutuspanos lähtökohtaisesti tulisi kohdentaa niihin yksilöihin joilla on kykyä tai halua.

Käyttäjän Nonissimo kuva
Simo Raittila

Tässä on toki relevanttia huomata, että koulutusinflaatioon ei voida vastata vain liikakouluttautumista vähentämällä, vaan on myös hajautettava/pirstaloitava koulutusuria ja -mahdollisuuksia. Jäykemmästä systeemistä siirryttävä dynaamisempaan.

Esimerkiksi mulle ei olisi välttämättä kovin tehokasta opiskella koodausta vielä kaiken opiskelemani päälle tutkintokokonaisuutena, mutta mun voisi olla järkevää opiskella rajattuja aihealueita esim. työelämän tarpeiden mukaan. Uudet haasteet tai oma uteliaisuus toimisi sitten perusteena laajentaa tietämystä jostain alasta.

t. todennäköisesti tuleva tuplamaisteri

Käyttäjän HeikkiMakkonen kuva
Heikki Makkonen

Kyllä tuossa on perää. Opiskelusta ja oppiarvoista on tullut itseisarvoja. Ne jopa estävät ihmisiä työllistymästä. Kun henkilö on korkeasti koulutettu etenkin alalle, jossa on vähän työpaikkoja, hän on loukussa, jos ei halua ottaa vastaan vähemmän koulutusta vaativaa työtä.
Ja julkishallinnon aloilla ylikoulutus johtaa palkkavaatimuksiin, joihin yhteiskunnalla ei ole varaa.
Kokea koulutus ei välttämättä ole vaatimus pärjäämiseen työelämässä. Henkilön henkiset ominaisuudet voivat korvata koulutuspuutteet. Tiedän lukuisia tällaisia tapauksia.
En kuitenkaan tarkoita, että opiskelu olisi sinänsä ja aina turhaa. Kyllä opiskelun kautta saadaan moniin tehtäviin tarvittavat taidot tai ainakin valmiudet.

Toimituksen poiminnat