ollimakkonen Rautalangasta, sortumatta kuitenkaan mustavalkoisuuteen.

Hesarin tiedetoimittajan rahahörhöily

Hesari kunnostautuu taas levittämällä normaalisti Zeitgeist-liikkeen tai Talousdemokraattien (kutsutaan blogissa tästä eteenpäin termillä rahahörhöt) viljelemää virheellistä käsitystä rahajärjestelmästä. Yritän nyt naulata tämän niin selkeästi, ettei tähän aiheeseen toivottavasti enää tarvitse palata.

Toisin kuin nämä taloushörhöt antavat ymmärtää, on luotonlaajentumisen kautta tapahtuva rahamäärän kasvu (hörhöjen kielenkäytössä pankkien rahanluontioikeus) aivan normaali ja tunnettu ilmiö, joka opetetaan yliopistoissa peruskurssitasolla. Se ei ole mikään tarkasti varjeltu salaisuus, jonka nämä veijarit ovat onnistuneet paljastamaan. Yksinkertaista esimerkkiä käyttäen se menee näin.

Olkoot meillä lähtötilanteessa pankki, jossa ei ole senttiäkään rahaa. Kaikki kansantalouden rahat ovat Matilla, joka ilmaantuu pankkiin ja tallettaa sinne 1000 euroa. Rahajärjestelmässä on nyt siten 1000 euroa rahaa. Pekka tulee hattu kourassa pankinjohtajan pakeille ja lainaa 1000€ rahaa. Nyt kun Matti menee katsomaan tilinsä saldoa, se näyttää edelleen tuhatta euroa, mutta samoin on myös Pekan kohdalla. Myös hänen tilinsä saldo näyttää tonnia.

Rahakanta on täten laajentunut 2000 euroon pankkijärjestelmässä tapahtuneen lainoituksen myötä. Kun Pekka aikanaan maksaa lainan takaisin, niin tapahtuu täsmälleen päinvastoin, eli rahakanta supistuu lainan verran ja palaa lähtötilanteeseen ollen 1000 euroa.

Tähän asti rahahörhöt ovat siis täsmälleen oikeassa kuvatessaan rahajärjestelmää, mutta menevät pahasti metsään siinä kohdassa, kun laskelmaan lisätään korko. Kun Pekka maksaa lainan takaisin, niin pankki perii lainan lisäksi korkoa. Väite kuuluu niin, että koska koron osuutta ei luoda luotonlaajennuksen yhteydessä, mutta se kuitenkin pitää maksaa pankkiin, niin yhtälöstä tulee mahdoton. Tästä he vetävät Hesarin kolumnissakin toistetun johtopäätöksen, että kansantalouden tasolla rahan määrän on kasvettava, jotta kaikki pystyisivät maksamaan velkansa takaisin.

Yhtälö ei ole mahdoton, koska koron osuus ei poistu rahajärjestelmästä, eikä se myöskään jää pankkiin makaamaan. Kun laina maksetaan takaisin, rahajärjestelmästä poistuu täsmälleen saman verran rahaa kuin sinne syntyi siinä kohdassa, kun laina myönnettiin. Jos korko lisätään yllä käytettyyn esimerkkiin, niin silloin takaisinmaksun yhteydessä rahakanta supistuu 1000 eurolla ja Pekan maksama korko, olkoot vaikka 100 euroa, tilitetään pankin omalle tilille. Koron osuus on se, josta pankki maksaa omia velvoitteitaan, kuten vuokria, henkilöstön palkkoja ja omistajien osinkoja, eli se palaa tavalla tai toisella kansantalouden kiertoon.

Mistä Pekka sitten kykenee hankkimaan tuon ylimääräisen 100 euroa pystyäkseen maksamaan koko vaaditun summan? No hänen on tietenkin ansaittava se, eli suomeksi sanottuna käytävä töissä. Yllä olevassa esimerkissä hän voisi esimerkiksi tarjoutua ajamaan Matin nurmikon 100 eurolla. Lopputilanne olisi tämän jälkeen se, että Matin tillillä on 900 euroa, pankkisedän tilillä 100 euroa ja Pekka olisi jälleen rahaton.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

No nyt kun naulasit tämän,niin anna sille lopullinen silaus vertaisarvioidulla tutkimuksella joka tukee sinun näkemystäsi,niin pääset tästäkin.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Selitys jäi hieman puutteelliseksi siltä osin, että keskuspankin ja liikepankkien erilaisten roolien erotteleminen on tärkeää. Lisäksi koron nosto on myös keskuspankin keino vähentää kierrossa olevaa rahaa, jota tyypillisesti käytetään ylikuumentuneissa noususuhdanteen oloissa. Vastaavasti koron laskulla ja valtionlainojen jälkimarkkinaostoilla pyritään lisäämään kierrossa olevaa rahaa, mitä taas tyypillisesti käytetään elvytykseen ja kulutuksen kasvattamiseen laskusuhdanteessa.

Toimituksen poiminnat