Muutama väärinkäsitys kapitalismista
Muutama väärä käsitys kapitalismin luonteesta, joihin törmään jatkuvasti.
Eikö demokratia ole se jaloin ja oikeudenmukaisin tapa päättää asioista?
Minusta ei. Minun mielestä paras tapa on kapitalistinen markkinatalous.
Jos päätettäisiin demokraattisesti se, myydäänkö kaupassa punaisia vai sinisiä paitoja, jäisivät äänestyksen hävinneet ilman lempiväriään. Markkinataloudessa taas kaikki saavat sitä mitä haluavat. Markkinoiden kilpailu on paras tapa sekoittaa erilaiset tarpeet ja pyrkimykset toisiinsa niin, että tuloksena on eteenpäin kuljettava voima. Demokratia on enemmistön ylivaltaa vähemmistöä kohtaan. Siksi kilpailutusta ja markkinataloutta tulisi käyttää kaikkialla mihin se soveltuu.
Suunnittelua vaativat yrittävät vedota järkeen. Eikö olisi parempi miettiä pitkäjänteisesti ja keskitetysti ja tehdä järkevä päätös yhdessä paikassa? Ei ole. Markkinatalouden näennäinen suunnittelemattomuus on vain loputonta optimointia. Markkinatalous ratkaisee asian tehokkaammin, oikeudenmukaisemmin ja paremmin kuin fiksuinkaan suunnittelija voisi sitä tehdä. Se pystyy vielä mukautumaan muutoksiin nopeasti.
On tietysti yhteisiä asioita, joiden ratkaisemiseen demokratia on hyvä järjestelmä, mutta kaikki asiat eivät ole yhteisiä. On paljon ihmisiä tekemässä päätöksiä, jotka markkinatalous ratkaisisi veloituksetta paremmin.
Jos valta on markkinoilla, niin eikö silloin valta ole niillä, joilla on eniten rahaa?
Ei ole. Jos tilannetta ajatellaan tuon paitaesimerkin kautta, niin mikä olisi se mekanismi, jolla rikas ihminen voisi pakottaa ihmiset käyttämään pelkästään punaisia paitoja? Jos kauppaketjun omistaja tekee moisen päätöksen, syntyvät sinisten paitojen markkinat automaattisesti muualle. Jos kysyntää löytyy, markkinoilta kyllä löytyy niitä, jotka sen tarpeen tyydyttävät.
Valta on silloin kaikilla. Ei rikas Apple voi mitenkään pakottaa ihmisiä ostamaan heidän puhelimiaan. Heidän on pakko tehdä sellaisia puhelimia kuin ihmiset haluavat, tai muuten joku syrjäyttää heidät markkinoilta.
Tilanne, jossa suuryrityksellä on valtaa, onnistuu ainoastaan vahvasti säätelevän hallinnon avulla. Siksi meidän tulisi olla erittäin huolestuneita vallan keskittymisestä ja säätelyn lisääntymisestä, vaikka se tapahtuisi näennäisesti yhteisen hyvän varjolla.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kai olet sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus omistaa maata? Jos kyllä, niin kai olet sitä mieltä, että ihmisillä on oikeus omistaa maata kollektiivisesti esim. yhtiön tai osuuskunnan avulla?
Jos kyllä, niin mikä ongelma sinulla on Suomen kanssa? Suomen kansa omistaa kollektiivisesti Suomen maan ja irtaimiston Suomen valtion avulla. Äänestämme siitä, mitä valtio tekee omaisuudellaan eli kaikella maalla ja irtaimistolla.
Se, ken säätää lait, on omistaja. Se, ken on omistaja, säätää lait.
Missä vaiheessa Suomen valtio alkoi omistaa Suomen maan ja irtaimiston? Tapahtuiko se 6.12.1917, jolloin Suomi julistautui itsenäiseksi vai kenties 4.1.1918, jolloin se kansainvälisesti tunnustettiin? Kuka omisti Suomen maan ja irtaimiston ennen tuota hetkeä? Millä perusteella omistusoikeus siirtyi?
Varmaankin juuri tuolloin itsenäistymisen yhteydessä. Sitä ennen Suomen omisti mm. Venäjän tsaari.
Se, kuka viimekädessä säätää lait, omistaa kaiken, ellei sitten alustalaiset lakkaa *avoimesti* noudattamasta lakeja, jolloin käydään sota. Toki voidaan kysyä, että onko veronkierto jo sotaa omistajaa vastaan. Ei se täysimittaista sotaa ole.
@Pekka
Valtio vaan haluaa päättää myös sen, mitä saan tehdä ikiomalla maapläntilläni. Eikä tuo ole edes tyhmimmästä päästä sitä kaikkea säätelyn verkostoa, jolla valtio kontrolloi ihmisten yksityiselämää.
Et ilmeisesti tajunnut.
Homma on nimittäin niin, että omistus on täysin suvereenia. Se, että omistaa maata, tarkoittaa, että vain sinä itse määräät lait omalla maallasi. Omistus on 100% suvereenia, josta omistaja ei vastaa kenellekään muulle kuin itselleen. Jos alistut sille, että joku voi kieltää sinua lailla valmistamasta omalla tontillasi vaikkapa aseita tai huumeita, et ole enää maasi omistaja, vaan alustalainen.
Ken määrää lait, on omistaja. Ken on omistaja, määrää lait. Ken oleilee maassa toisen lakien alaisena, on alustalainen, joka ei omista kuin itsensä.
On vaikeaa ellei mahdotonta "ymmärtää" asioita, jotka eivät ole tosia.
On vaikeaa ellei mahdotonta "ymmärtää" asioita, jotka eivät ole tosia.
Olen varma, että et pysty kumoamaan argumentointiani. Anna tulla. Give your best shot!
Tähän mennessä olet kiertänyt tätä maanomistusnäkökulmaan kuin kissa kuumaa puuroa, joka kertoo vain siitä, että pelkäät kohdata tämän asian. Mielelläni tulen osoitetuksi vääräksi, mutta vaikuttaa siltä, ettei sinulla riitä paukut tässä. Ei ole kenelläkään tässä vaiheessa riittänyt. Peter Koivu pystyi kohtalaisen hyvin vääntämään, mutta hänelläkin ehtyivät argumentit.
Show me, I'm wrong!
Suihkonen:
Kai olet myös valmis luopumaan randilaisesta filosofiasta, jos törmäät vielä parempiin ja perustellumpiin argumentteihin tai filosofiaan, jonka sisältö väittää muuta kuin randilaisuus? Jollet ole, olet dogmatismin edustaja.
Haluan vain nähdä sinun myöntävän, että järki on korkein arvosi, ei randilaisuus. Kai asia on näin, Suihkonen?
Voi olla mielenkiintoista tyhjentävästi määritellä "omistus", mutta sillä ei ole suoraa yhteyttä lainlaatimiseen.
Voidaan puhua myös oikeudettomasta omistuksesta, joka de facto tarkoittaa sitä, että henkilö tosiasiallisesti pitää hallussaan jotain omaisuutta, päättää sen käytöstä ja sen tuhoutumisesta, mutta ilman asiaankuuluvaa oikeutta. Näin tapahtuu helposti, jos omistus yhdistetään absoluuttiseen tai "suvereeniin" valtaan laatia lakeja.
Voin muuttaa aiempaa mielipidettäni ja todeta että lain laatiminen on ihan validi termi. Sillä ei kuitenkaan pidä tarkoittaa lain "luomista", vaan lain formulointia vastaamaan suorastaan metafyysisiä luonnonlakeja jotka antavat rajoitteet ihmisen elämälle sosiaalisessa kontekstissa. Näihin "luonnonlakeihin" kuuluvat oikeudet. Ts. ihminen tarvitsee ihmisoikeudet elääkseen ja lakien ainoa validi tarkoitus on turvata ne. Sen sijaan mikä tahansa mielivaltaisesti "luotu" laki ei täytä kyseistä vaatimusta ja toimii siten elämää vastaan.
Siksi viittaan kintaalla "suvereniteetille", koska ylin auktoriteetti on eksistenssi eli todellisuus itse ja järki on vain se keino jonka avulla ihminen kykenee jäsentämään sen.
@Pekka
Pakko myöntää, etten tajunnut yhtään mitä haet =)
Ei kait anarkokapitalistikaan voi olla sitä mieltä, että omalla maapläntillä saa tehdä ihan mitä tahansa. Esimerkiksi et saa kaapata ketään tontillesi eksynyttä orjaksi.
Voi olla mielenkiintoista tyhjentävästi määritellä "omistus", mutta sillä ei ole suoraa yhteyttä lainlaatimiseen.
Onpas. Omistus on määräysvaltaa, kuten on lain laadintakin.
Voidaan puhua myös oikeudettomasta omistuksesta, joka de facto tarkoittaa sitä, että henkilö tosiasiallisesti pitää hallussaan jotain omaisuutta, päättää sen käytöstä ja sen tuhoutumisesta, mutta ilman asiaankuuluvaa oikeutta. Näin tapahtuu helposti, jos omistus yhdistetään absoluuttiseen tai "suvereeniin" valtaan laatia lakeja.
Se "asiaankuuluva oikeus", josta puhut, on mitä todennäköisimmin ihmiskunnan tavoittamattomissa. Ihmiskunnan tulisi selvittää jokaisen omaisuuserän historia tarkasti ja jakaa omaisuus kaikista oikeudenmukaisimmalla tavalla omaisuuserien alkuperäisten omistajien jälkeläisille, sillä historian aikana on tapahtunut suuria määriä varkauksia, ryöstöjä ja tappoja, joiden seurauksina omaisuuseriä on päätynyt vääryydellä väärille tahoille saaden aikaan ikuisen vääryyden tahran omaisuuserille. Kun kerta täydellistä oikeudenmukaisuutta ei voida saavuttaan käytännössä omaisuuserien saattamisessa niiden oikeille omistajille, on tyydyttävä pragmaattiseen vaihtoehtoon, joka on joko hyväksyä nykyisten lain laatijoiden omistajan asema tai hyväksyä viidakon lait, jossa voima määrää, mikä kenellekkin kuuluu.
Voin muuttaa aiempaa mielipidettäni ja todeta että lain laatiminen on ihan validi termi. Sillä ei kuitenkaan pidä tarkoittaa lain "luomista", vaan lain formulointia vastaamaan suorastaan metafyysisiä luonnonlakeja jotka antavat rajoitteet ihmisen elämälle sosiaalisessa kontekstissa.
Eikö muka randilainen filosofia kykene hyväksymään maanomistusta? Siitähän tässä on kyse. Suomen kansa omistaa kollektiivisesti Suomen maan ja irtaimiston ja se voi sillä vaikka käydä kauppaa. Tämähän on täysin kapitalistista toimintaa. Osakeyhtiön sijasta maan omistaa maaosuuskunta ja osuuskuntahan on ihan vapaan kapitalismin kanssa yhteensopiva organisaatiomuoto, eikö vain?
Näihin "luonnonlakeihin" kuuluvat oikeudet. Ts. ihminen tarvitsee ihmisoikeudet elääkseen ja lakien ainoa validi tarkoitus on turvata ne. Sen sijaan mikä tahansa mielivaltaisesti "luotu" laki ei täytä kyseistä vaatimusta ja toimii siten elämää vastaan.
Kuten ei millään osakeyhtiölläkään ole velvollisuutta ottaa esim. tehtaansa tiloihin kerjäläistä elätettäväksi, ei myöskään yksityisellä maaosuuskunnalla ole velvollisuutta ottaa mailleen ketään oleskelemaan ja harjoittamaan vaikkapa asekauppaa. Maanomistajalla on oikeus päättää, keitä mailleen päästää ja mitä hänen maassaan on lupa tehdä
Siksi viittaan kintaalla "suvereniteetille", koska ylin auktoriteetti on eksistenssi eli todellisuus itse ja järki on vain se keino jonka avulla ihminen kykenee jäsentämään sen.
Et ole tyhjentävästi todistanut, että edustamasi filosofia on järjellisyydessään täydellinen. Minusta sinulla on dogmaattinen tapa tulla julistamaan randilaisuutta korkeimman järjen tuotokseksi samalla tavalla kuin kristityillä on tapana julistaa Raamatun sanomaa korkeimmaksi auktoriteetin sanaksi. Se pitää todistaa ja useassa eri kontekstissa. Randikaan ei ihmisenä voinut kuvitella kaikkia maailman konteksteja eikä hänen järkensä/ÄO:nsa ollut rajaton, kuten kristityt uskovat Jumalalla olevan.
Saako maata omistaa kollektiivisesti?
Tämä on mielestäni todella aiheellinen kysymys. Riippumatta siitä milloin omistus on alkanut (samaa voi kysyä minkä tahansa maanomistussuhteen kohdalla) tai siitä mitä maankäyttöön liittyviä lakeja nykyisessä lakikirjassa lukee.
Maanomistus on hyvä esimerkki, mutta pidemmän kaavan mukaan sama pätee kaikkeen muuhunkin. (missä vaiheessa öljy tai mineraalit siirtyvät jonkun omistukseen)
Vapaat markkinat mahdollistavat sen, että myös poliittisesti sivistymätön ja tyhmempikin kuluttaja saa ostaa haluamansa tuotteen, myös punaisia paitoja löytyy kaupasta vaikka enemmistö kannattaakin sinisiä.
Markkinoiden poliittiseen hallintaan liittyy myös kilpailu valtioiden kesken: Isommalla valtiolla on isompi poliittinen valta. Haluammeko tehdä työtä Saksan ehdoilla vaiko markkinoiden?
http://raffu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93091-nokian-uho-ja-tuho#comment-1...
Asian ymmärtämistä vaikeuttaa se, että käsitteet on nykyään sotkettu melko perusteellisesti. Nykyistä korporaatiokapitalismia kuulee monesti nimitettävän väärin vapaaksi markkinataloudeksi, vaikka se on kaukana siitä.
Itse ajattelen, että ensimmäinen todellinen askel vapautta kohti olisi rahan vapauttaminen keskuspankin otteesta ihmisten itsensä hallitsemaksi tavalliseksi hyödykkeesksi.
Tästä olen täsmälleen samaa mieltä -- siis siinä, mitä tarkoitat. Ainoastaan juuri tuollaisten termien käyttö kuin "korporaatiokapitalismi", "riistokapitalismi", "ryöstökapitalismi" ilmaisee edelleen hienoista käsitteiden sekoittamista.
Esimerkiksi korporaatioissa ei sinänsä ole mitään väärää. Riistossa ja ryöstössä on. Talousjärjestelmä, joka tukee puolestaan erityisesti korporaatioita tai on tehty niiden ehdoilla, ei puolestaan ole kapitalismia eikä voi olla kapitalismin vivahde, vaan se on sekataloutta, jossa on luovuttu tietystä kapitalismin osa-alueesta kilpailevan filosofian eli suunnittelutalouden ja voimankäytön hyväksi. Aivan samoin kuin jumalat ovat mustasukkaisia, eivätkä salli kilpailevia jumalia, ei myöskään kapitalismi-nimikkeen alla voi olla kilpailevia filosofioita elämän tai kaupankäynnin joinakin hetkinä tai osa-alueilla.
Yrityksen ainoa ja vain ainoa tavoite on tehdä voittoa osakkeenomistajille, hinnalla millä hyvänsä.
@Juha
Kuten Adam Smith jo esitti, vapaassa markkinataloudessa kauppa syntyy vain, jos molemmat osapuolet hyötyvät siitä. Yksilöä ajaa oman edun tavoittelu, mutta kapitalismin "näkymätön käsi" ohjaa häntä edistämään yleistä muiden hyvinvointia vaikkei se hänen alkuperäinen tavoite ollutkaan.
"Vapaassa markkinataloudessa" on vain kyseenalainen käsite! Lobbaus kunkin kilpailijan omien tavoitteiden mukaan, tuhansittain päätöksentekijöiden mielen muokkaajina.
Alkujaan jo otettiin käyttöön psykoanalyysi - myytiin idea, miksi tarvitset jotain. Se toimii edelleen oikein hyvin kaikkialla...
Ks. seuraava BBC dokumenttti, siinä on monta osaa yhteensä, koottuna, ja tarvitset aikaa filmin katselemiseen. Hienosti esitetty kokonaisuus.
link http://www.youtube.com/watch?v=IyPzGUsYyKM&feature=related
Tuula, lue sinä nämä...
http://www.libera.fi/blogi/methodenstreit-on-yha-edelleen-ajankohtainen/
Ensimmäisestä artikkelista selviää mitä tapahtuu jos markkinoille ilmestyisi pelkästään sellaisia tuotteita ja palveluita, joita kysytään.
Jälkimmäisestä kirjoituksesta selviää miksi vapaa markkinatalous on niin väärinymmärretty.
"...Yrityksen ainoa ja vain ainoa tavoite on tehdä voittoa osakkeenomistajille, hinnalla millä hyvänsä..."
Paljon käytetty lause, joka ei välttämättä tarkoita juuri mitään?
Voittoa voi kyllä yrittää tehdä hinnalla millä hyvänsä, mutta markkinataloudessa on myös kilpailijoita, jotka saattavat menestyä paremmin toisenlaisella tekniikalla.
Voittoa voi yrittää tehdä esim. myymällä ala-arvoista kamaa todella korkeaan hintaan, mutta saattaa olla, että kukaan ei sen jälkeen enää osta ala-arvoista kamaa korkeaan hintaan, kun on tullut markkinoille yritys, joka myy laadukkaampaa kamaa halvemmalla.
Tee siinä sitten voittoa "hinnalla millä hyvänsä". Ei taida onnistua pidempään. Ellei ole valtiomonopolitoimija!
Eikö totta?
Aivan totta.
Voitto syntyy, jos tekee jotain hyvin ja taloudessa erityisesti, jos tekee jotain paremmin kuin muut.
Mäkihyppääjäkin voi haluata voittaa hinnalla millä hyvällä. Voittoa ei kuitenkaan tule, ellei keskity pelkästään ja yksinomaan tekemiseen - lähtövauhtiin, ponnistukseen, ilmalentoon ja alastuloon. Se, riittikö tämä voittoon, selviää sitten tulostaululta.
Aivan samoin yrityksessä - voitto ei synny tuijottamalla kassakonettta. Vaan tekemällä jotain päivän mittaan.
Paitsi että yksi keino on juuri hankkia se valtionmonopoliasema ja tukahduttaa kilpailu. Ja tämä on juuri syy miksi Suomessa kapitalismi ei toimi tällä hetkellä. Meillä on eduskunta täynnä ihmisiä joilla on sidoksia eri yrityksiin ja maamme on täynnä hintakartelleja sekä monopoleja. Juuri tästä syystä maassamme on eurozonen heikoin ostovoima vaikka yritystukiaisia maksellaan miljarditolkulla.
@Juha
Kuvailemasi ongelma ei ole kapitalismissa, vaan siinä, että hallinto on tullut sääntöinen markkinatalouden tontille. Tukiaiset eivät kuulu vapaaseen markkinatalouteen.
Kirjoittajan kannattaisi syventyä hieman syvällisemmin taloudellisen toiminnan ja politiikan suhteeseen.
Mitä tulee kapitalismiin, se ei ole yhteiskuntajärjestelmä. Vaan yksinkertaisesti tapa järjestää elämään kuuluvat taloudelliset toiminnot. EI sen enempää eikä vähempää.
Elämä on paljon enemmän - itse asiassa paljon enemmän - kuin talouteen liittyvät toiminnot. Niihin kapitalismi ei ota kantaa. Esim. kapitalismi ei ota kantaa tulonjakoon eikä missään nimessä takaa esim. tulonjaon tasaisuutta. Kapitalismin avulla on vaikea, jos ei mahdoton, ajaa yhteiskunnallisia aatteita ylipäätään.
On tietysti totta, että kapitalismi toimiakseen vaatii tiettyjä perusedellytyksiä.
Kuten oikeusvaltio. Jota ilman yksityisomistuksen suoja ei toimi. Samoin kuin ihmisen vapauksien suojakaan ei olisi turvattu.
Oikeusvaltio on taas yhteiskunnallisen päätöksenteon tuote. Eikä oikeusvaltio toimi ilman kansalaisten välistä tasa-arvoa päätöksenteossa. Eli ei ilman demokratiaa.
Demokratia ja kapitalismi eivät ole toisiaan poissulkevia. Päinvastoin.
Voisin jopa todeta, että demokratia on kapitalismille välttämätön, mutta ei riittävä ehto.
Puhun kirjoituksessa hieman tietoisesti kapitalismista, vaikka voisin puhua yksilönvapauksista. Vapaa markkinatalous, kapitalismi ja vahvat yksilönvapaudet menevät käsi kädessä. Kapitalismin dissaus on nyt niin muodissa, että ihmiset eivät samalla huomaa vastustavansa myös omia vapauksiaan ja oikeuksiaan.
Itse pidän myös selvänä, että tarvitsemme demokratiaa ja lainsäädäntöä. Mutta tällä hetkellä sen piirissä päätetään monista asioista, jotka sinne eivät kuulu.
Niin. Perustuslain kaiketi pitäisi määrätä siitä, minkälaisia lakeja oikeastaan saadaan määrätä. Yhdysvaltojen itsenäisyyden alkuaikoina sosiaalioikeudelliset lait eivät olisi varmaankaan olleet perustuslain mukainen. En tiedä missä vaiheessa tuli sellainen perustuslain muutos, jossa valtiolla oli oikeus puuttua sosioekonomisiin ongelmiin.
Kapitalismista en tiedä - kuulema sitä ei ikinä ole vielä kokeiltu missään puhdasoppisessa muodossa - mutta markkinatalous ainakin vaatii toimiakseen aika helvetin pitkän litanian perusedellytyksiä.
Itse blogikirjoitus kirvoittaa minussa vain kaksi kommenttia:
- väärän yleistyksen ongelma
- naiivi, naiivimpi, ollimakkonen
Koita muotoilla mielipiteesi mieluummin niin, että kerrot mikä kirjoituksessa oli naiviia.
Osa lukijoista on tulkinnut tekstini väärin niin, että haluaisin korvata demokraattisen päätöksenteon kokonaan kapitalismilla. Sanomani on se, että ensin tulisi aina miettiä voidaanko markkinatalouden keinoin tarjota kaikille mitä he haluvavat.
Kun en onnistunut löytämään "vastaa" nappulaa Olli Makkosen vastauskommentista, niin yritänpä sitten selventää edellistä kommenttiani sitten tähän:
naiivia on se, että puhut kapitalismista kuin se koskisi vain kulutustavarahyödykekauppaa: paljon oleellisempaahan on se mitä pankit, pörssit ja finanssi- sekä vakuutusalan toimijat kapitalismin nimeen tekevät - reaalitalous kulutuskysyntöineen ja -tarjontoineen alkaa olla siinä varsin kuriositeetin asemassa.
Siis miksi puhe sinisistä ja punaisista paidoista?
Vai oliko tämä tarkoitettu iltasaduksi ala-asteikäisille?
Talouden lainalaisuudet, kustannukset, voitto, kysyntä ja tarjonta eivät muutu siirryttäessä tarkastelemaan sinisten ja punaisten paitojen sijasta tuotannontekijöitä, kuten koneita joilla tehdään sinisiä tai punaisia paitoja. Eivätkä ne muutu otettaessa huomioon paitojen vertikaali tai horisontaali rahoitusmalli, eikä ne muutu otettaessa huomioon yhä kompleksisempia finanssi-instrumentteja.
"Jos päätettäisiin demokraattisesti se, myydäänkö kaupassa punaisia vai sinisiä paitoja, jäisivät äänestyksen hävinneet ilman lempiväriään. Markkinataloudessa taas kaikki saavat sitä mitä haluavat."
No nyt alkaa valjeta miksen ole vuosiin löytänyt kokoisiani punaisia farkkuja vaatekaupoista. Demokratia, perkele!
Ei, ei - sopivien punaisten farkkujen löytymättömyys johtuu siitä, että sinulla ei ole ollut vain tarpeeksi ostovoimaa...!?
Eikö totta?
"Eikö demokratia ole se jaloin ja oikeudenmukaisin tapa päättää asioista?
Minusta ei. Minun mielestä paras tapa on kapitalistinen markkinatalous."
Kun alku on väärin, loppukin on.
Demokratian ja kapitalismin kohteet eivät ole samat. Demokratia on tapa tuottaa yhteisiä, kaikkia sitovia päätöksiä. Kapitalismi on tapa tuottaa ja kaupata hyödykkeitä yksityisiin käyttöihin. Ei niitä voida korvata toisillaan. Vai ajattelitko, että myös lakeja pitäisi saada vapaasti ostaa? Esimerkiksi monopolioikeuksia tietyille toimialoille?
Jos nykyisessä demokratiassa on joitain puutteita, niin ne johtuvat pitkälti juuri siitä, että rahalla on niin suuri vaikutusvalta myös poliittisiin päätöksiin. Ilman vallan ja rahan yhteisiä etuja maailma olisi paljon rauhallisempi paikka.
Puutteistaan huolimatta demokratia on menestyneempi poliittinen järjestelmä kuin harvainvalta. Sen teho perustuu vapaisiin vaaleihin ja yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. On huomattava, ettei se perustu yleiseen sopimusvapauteen, joka tarkoittaisi sitä, että vallassa olijat voisivat vapaasti sopia erilaisten painostusryhmien kanssa siitä, keitä valtaan olisi syytä valita ja millaisia lakeja laatia.
Kapitalismia voidaan kyllä verrata demokratiaan siinä mielessä kuinka vapaita valintajärjestelmiä ne ovat. Tässä suhteessa kapitalismi häviää demokratialle, sillä kapitalismi perustuu pitkälti yleiseen sopimusvapauteen, ei alhaalta päin toimivaan valinnanvapauteen niin kuin demokratia. Jotta kapitalismi vastaisi demokratiaa tässä suhteessa, siinä tulisi vallita yleinen ja yhtäläinen ostamisen vapaus. Tällaista järjestelmää voitaisiin sanoa markkinataloudeksi. Kyseistä vapautta ei kapitalismissa kuitenkaan ole, sillä sopimusvapaus ylittää sen.
Olen samaa mieltä tuosta, että demokratialla ja kapitalismilla on eri kohteet. Tällä hetkellä vaan demokratialla (tai ihan virkamiehen päätöksellä) tehdään paljon niitä päätöksiä, mitkä tulisi jättää suosiolla markkinoille.
Aina ensimmäisenä tulisi miettiä, että löytyykö tämän kyseisen kysymyksen ratkaisuun kilpailullista keinoa. Jos löytyy, sitä tulisi käyttää. On yllättämän paljon aloja, joihin kilpailutusta voi soveltaa vaikkei se heti tulisi edes mieleen.
Esimerkiksi Ruotsissa on koulutuksessa käytössä palveluseteli, jolla vanhemmat voivat ostaa lapselleen koulutuksen joko julkisesta tai yksityisestä koulusta. Näin valta koulujen lakkauttamisesta ei ole enää kunnan virkamiehellä, vaan vanhemmat voivat halutessaan perustaa vaikka itse koulun mihin heitä huvittaa. Koulutuksen taso lähtee myös nousuun, kun surkeasti toimivat koulut menettävät oppilaansa muualle.
Olet aivan oikeassa: demokratia on työkalu, jolla on käyttötarkoituksensa, mutta sen sopiva ja oikeudenmukainen käyttötarkoitus ei ole ihmisten oikeuksien loukkaaminen. Vastaavasti kapitalismi ei sovi *kaikkeen* ihmisten väliseen toimintaa, vaikka nk. anarkokapitalistit niin kuvittelevat. Aivan samoin kuin nykyään on korporaatioiden mahdollista ostaa omia lakejaan (tietysti sutena lampaiden vaatteissa), anarkoaate ajattelee, että esimerkiksi oikeus tai lain sisältö on pitää olla avoinna kaupankäynnille -- että parhaat lait löytyvät markkinoilta ja että yhteiskunta on mahdollinen jos kukin väärintekijä ilmoittaa hyväksyvänsä vain kaverinsa omistaman oikeuslaitoksen.
Tässä on mielenkiintoinen jännite, jossa tullaan oikean ja väärän olemukseen. On otettava kantaa siihen, onko olemassa jokin absoluuttinen universaalinen "oikeus", joka määrittää moraalin ja jonka rajoissa kaiken inhimillisen toiminnan on tapahduttava. Sekulaari humanismi lähtee siitä, että ei ole.
Randilaiselle yövartijavaltiolle ei ole merkityksellistä, vaikka kuinka iso omistamaton väestö pelattaisiin ulos markkinoilta. Ei väliä, vaikka 40% maailman väestöstä olisi pelattu siihen asemaan esim. teknologisen kehityksen kautta, että heillä ei ole enää mitään tai riittävästi myytävää markkinoille ja siten ei mahdollisuutta ansaita elantoaan.
Kuinka realistista on olettaa, että ihmisen usko randilaiseen etiikkaan ajaa yli itsesuojeluvaiston? Oletko, Suihkonen, esim. itse varma, että noudattaisit etiikkaasi kaikissa mahdollisissa konteksteissa, kun olet esim. nälän ja hädän murtama?
Randilainen yövartijavaltio on perusteltu rationaalisesta olettamuksesta, että näköpiirissä olevassa tulevaisuudessakin markkinoita riittää jokaiselle ja kaikilla tulotasoilla. Väitetään esimerkiksi, että maapallon viljelypinta-alasta vain 50% on käytössä; mutta kuitenkaan maapallon väkiluku ei ole kasvamassa täyttämään koko viljelytarvetta.
Oikeudet eivät ole siinä mielessä absoluuttinen ja universaali, että niiden konteksti on ihmisen elämä maapallolla. Jos eläisimme pelastusveneessä, ei ainoastaan randilainen oikeuskäsite menettäisi merkityksensä, vaan loputkin, koska koko oikeuksien premissi, elämä, olisi kyseenalainen. Jos on metafyysisesti välttämätöntä, että 40% ihmisistä "uhrataan", niin oikeuksia ei ole.
Randilainen yövartijavaltio on perusteltu rationaalisesta olettamuksesta, että näköpiirissä olevassa tulevaisuudessakin markkinoita riittää jokaiselle ja kaikilla tulotasoilla. Väitetään esimerkiksi, että maapallon viljelypinta-alasta vain 50% on käytössä; mutta kuitenkaan maapallon väkiluku ei ole kasvamassa täyttämään koko viljelytarvetta.
Voisitko avata tätä rationaalista olettamustasi?
Tärkeintä ei ole edes se, että onko maata ja luonnovaroja riittävästi, vaan se, löytyykö ihmisen tekemälle työlle ostajaa tulevaisuudessa. Työn ostajalle on aivan sama tekeekö työn ihminen vai kone, kunhan työ on tarpeeksi halpaa ja riittävän laadukasta. Pitkällä aikavälillä yhä useampi prosessi on ulkoistettu koneille. Todennäköisesti jo 20 vuoden sisällä rationaalisen päätöksenteon prosesseja voidaan ulkoistaa koneille, jolloin ei edes ihmisen ajattelutyölle löydy ostajaa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 40 kommenttia