Talouskasvun vastustajat ovat väärässä
Talouskasvun kritisoiminen nousi otsikoihin taas presidentinvaalinkampanjassa, jossa varsinkin Pekka Haavisto esitti sympatiaa Degrowth-liikkeelle. Talouskasvun vastustajat lähtevät liikkeelle siitä väärästä oletuksesta, että talouskasvu on sama asia kuin kulutuksen kasvu. Näin ei ole.
Vielä 1800-luvulla lähes kaikki suomalaiset työskentelivät maataloudessa. Kun maatalous alkoi koneistua, alettiin ruokaa tuottaa vähemmällä työväellä niin paljon, ettei kaikkien enää tarvinnut osallistua sen tuotantoon. Talouskasvua syntyy siis siitä, kun työn tuottavuus parantuu. Parikymmentä vuotta sitten alkanut mullistus työn tehostumisessa tapahtui sähköisesti internetin ja sähköpostin yleistymisen myötä. Nykyään tehtaan piirustukset siirtyvät verkkoa pitkin silmänräpäyksessä, kun ne aikaisemmin olisi ollut pakko lähettää lentorahtina.
Tästä huomataan, ettei talouskasvu välttämättä kuormita luontoa yhtään enempää, vain päinvastoin. Usein talouskasvu tarkoittaa olemassa olevien resurssien tehokkaampaa hyödyntämistä.
Kulutuksen kasvu seuraa talouskasvun perässä, sillä korkeamman tuottavuuden työntekijälle voidaan maksaa entistä suurempaa palkkaa. Kun palkka ei enää kulu pelkästään elämän välttämättömyyksiin, riittää siitä tuhlattavaksi. Tätä ylimääräistä rahaa ei kuitenkaan ole mikään pakko käyttää ympäristöä tuhlaten, sillä aivan yhtä hyvin sillä voidaan ostaa palveluita, joista ei synny juuri ollenkaan päästöjä.
Oikeasti syy sille, että maapallon rajat ovat tulossa vastaan, on käsiin räjähtänyt väestönkasvu. Siinä talouskasvulla on toki ollut oma roolinsa. Ennemmin väestönkasvua piti kurissa se, että suurin osa lapsista yksinkertaisesti kuoli puutteeseen tai tauteihin. Talouskasvun myötä on päästy tilanteeseen, jossa kaikille riittää ruokaa ja lääketiede pystyy parantamaan suurimman osan sairauksista.
Tämä ongelma ratkaistaan, arvaat jo varmaan, talouskasvulla. Teollistuneissa maissa väestön määrä on lähtenyt laskuun samalla kun kehitysmaissa väestö kasvaa kovaa vauhtia. Köyhissä maissa ainoa tapa turvata oma vanhuus on tehdä niin paljon lapsia, että voi olla varma heidän pystyvän huolehtimaan eläkepäivistä. Kun yhteiskunta on talouskasvun myötä tehostunut tarpeeksi, pystyy se takaamaan vanhuksille toimeentulon, jolloin kannustin liialliseen lapsien tehtailuun poistuu.
Ongelma on siis se, että kehitysmaat ovat kehittyneet vähän, mutteivät tarpeeksi. Tämän tragedian suurin syyllinen on sosialismi. Jos vaikkapa Intia olisi jo sata vuotta sitten siirtynyt kapitalistiseen järjestelmään, asuisi siellä nyt paljon vähemmän paljon paremmin toimeentulevia ihmisiä. Onneksi positiivinen kehitys on jo käynnissä. Ennustuksien mukaan väestönkasvu saattaa taittua 9-10 miljardin ihmisen kohdalla.
Niissä maissa, joissa talous on kasvanut vähemmän, on myös ympäristöasiat rempallaan. Talouskasvu mahdollistaa sen, että ympäristöä on varaa ottaa enemmän huomioon. Siksi teollisuusmaissa luonto on paremmassa kunnossa kuin kehitysmaissa.
Kaikkein typerin teko meiltä olisi nyt se, että alkaisimme tahallaan vastustaa talouskasvua ja työn tehostumista, sillä juuri se sisältää avaimet ratkaista kaikki ihmiskunnan suurimmat haasteet.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Kaikkein typerin teko meiltä olisi nyt se, että alkaisimme tahallaan vastustaa talouskasvua ja työn tehostumista, sillä juuri se sisältää avaimet ratkaista kaikki ihmiskunnan suurimmat haasteet."
Ongelma on monisyinen. Luulisi teollisen vallankumouksen helpottaneen ihmisen oloja mutta homma kääntyykin ahneuden takia päälaelleen. Yrityksen huipputulos on seuraavan vuoden lähtökohta jne.
Talouskasvu pitäisi ohjata tuottamaan hyvinvointia ihmisille eikä tuottamaan rahaa, joka sitten tuo hyvinvointia jo valmiiksi rikkaille ihmisille. Pitäisikin pyrkiä hyvinvoinnin kasvuun, koska se on aitoa. Talous ja raha on ihmisen keksintöjä.
Olet oikeassa, että talouskasvu ei edellytä tuotannollista kasvua. Kehittyneiden maiden menestys perustuukin yhä enemmän fiktiivisen arvon kasvattamiseen, eikä sillä ole mitään tekemistä reaalimaailman kanssa.
Talouskasvun vetämänä suurin ongelma on eriarvoistuminen, eli varallisuuden kohtuuttoman epätasainen jakautuminen. Se muodostaa itseään ruokkivan vastavoiman, joka johtaa vallankumouksiin, sotiin ja muihin käsittääkseni epätoivottuihin ilmiöihin.
Ainakin toistaiseksi jatkuva talouskasvu on perustunut lähes rajattomasti saatavilla olleeseen energiaan, joka tulee nyt pullonkaulaksi. Väestönkasvu on ongelma vain nykyiseen infraan perustuvasta ajattelusta. Jollakin muulla tavalla työtä ja varallisuutta jakamalla meillä ei olisi vielä lainkaan ahdasta.
Jos ajatellaan duunaria, joka ajaa 100 km päivässä nykyisellä kulurakenteella ansaitakseen 10 euroa tunnissa - verot, niin mitä järkeä tällaisella talouskasvun edistämisellä on? Minusta tässä on kyseessä sekä luonnonvarojen että inhimillisten resurssien järjetön tuhlaus.
Olen hieman eri mieltä tuosta eriarvoistumisen ongelmasta. Tuloerot ovat äärimmäisen tärkeitä. Jos rikastumiseen ei ole mahdollisuutta, liian moni ei enää yritä parastaan. Se on nähty jo noilla sosialismikokeiluilla, ettei yhteisen tavoitteen eteen tehtävä työ motivoi.
Jos haluaa rikastua kapitalismissa, pitää tarjota jotain josta toiset ovat valmiita maksamaan. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, jossa molemmat hyötyvät vaihdannasta. Kapitalismissa rikastunut on siis hyväntekijä, joka on toiminnallaan parantanut muiden elämänlaatua.
Kuitenkin suomalaisessa keskustelussa rikkaat ovat lähinnä roistoja, jotka ovat ryöstäneet rikkautensa työväen selkänahasta. Kaikki perustuu siihen väärinkäsitykseen, että kapitalismi olisi nollasummapeliä, jota se ei todellakaan ole.
Summattuna, tuloerot ovat hyvä asia. Se millä on väliä, on absoluuttisen köyhyyden vähentäminen ja siinäkin kapitalismi on osoittautunut parhaaksi yhteiskuntajärjestelmäksi.
Sinun mukaasi siis systeemi on sitä kannustavampi, mitä vähemmän tuottava väestö hyötyy oman työnsä tuottavuuden kohoamisesta? Kuullostaa varsin omituiselta ajatukselta. En ymmärrä miten yhteiskunta hyötyy työntekijöistä, joiden ostovoima ei riitä edes normaaliin elämiseen enää ja 1%% eliitistä, jolla ei ole mitään kannusteita sijoittaa pääomaansa mihinkään tuottavaan johtuen tuottavan väestön jatkuvasta ostovoiman heikkenemisestä. Esimerkiksi USAssa eriarvoisuuden räjähtäminen käsistä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on johtanut työttömyyden lisääntymiseen, reaalipalkkojen jämähtämiseen paikalleen, kannattamattomien pätkätöiden lisääntymiseen, ulosottojen lisääntymiseen etc. Eriarvoisuus on johtanut siihen, että ihmiset kuluttavat pakkomielteisesti velaksi, koska heidän työnsä tuottavuus ei näy heidän ostovoimansa kohoamisena.
Päin vastoin, sosialismissa osa ihmisistä tekee tuottavaa työtä ja osa vapaamatkustaa heidän kyljessään. Markkinataloudessa kilpailu ohjaa palkat lähelle työn tuottavuutta. Samaan tapaan kun on mahdotonta myydä maitoa 10€/litra, on mahdotonta riistää työntekijää niin, että maksaa hänelle reilusti pienempää palkkaa kuin hänen kuuluisi saada. Näet kyllä ihan oikeita ongelmia, mutta syytät niistä kolikon väärää puolta.
Kyllä se tuotantokin kasvaa kun ihmisillä on enemmän rahaa panostaa esim viihde-elektroniikkaan, josta tulee kokoajan uusia ja parempia malleja. Vanhaa elektroniikkaa ei näe kuin roskalavalla koske siitä tehdään lyhyempi kestoista kuin ennen.
Yhteiskuntamme ongelmat ovat tosiaan monisyisiä ja ainoastaa ymmärtämällä kokonaiskuvan voidaan alkaa kehittää uutta ja parempaa systeemiä
Tässä kiukuttelua aiheesta, saa kommentoida:
http://vapaudenkaipuu.blogspot.com/2011/12/yksin-laumassa.html
Olen tässä tapauksessa samaa mieltä niiden kanssa, joita väität talouskasvun vastustajiksi: talouskasvun motiivi ja palkinto on työn vähentäminen tuottavuutta parantamalla, joka lähes poikkeuksetta johtaa säästyneen ajan käyttämisen lisätuotantoon, jonka *odotetaan* tulevan kulutetuksi.
Oleellista on kuitenkin ymmärtää syy ja seuraus oikein: tuotanto ei ole seurausta kulutuksesta (tai kulutuskysynnästä), vaan kulutus on seurausta tuotannosta. Asian ymmärtämistä tuntuu häiritsevän rahataloudellinen ilmiö nimeltä "ostovoima", mutta luulisin voivani auttaa tilanteen oikeassa ymmärtämisessä: poistetaan kuvioista raha. Oletetaan vain, että on 10 tuottajaa, joilla on jokaisella varasto maasta kaivettuja mineraaleja tai luonnontuotteita. Sitten he käyttävät jokainen tunnin, viikon tai kuukauden lopputuotteiden jalostamiseen ja tapaavat toisensa markkinoilla. Siellä jokainen tutkii mitä on tarjolla: mikä markkinoilla olevista tuotteista vastaa parhaiten heidän tarpeitaan. Päivän päätteeksi esim. 70% kaikesta tuotannosta on vaihtanut omistajaa. Vaihtoon ei tarvittu ainoatakaan konkreettista kolikkoa, ainoastaan hillitön määrä tarjouksia, vastatarjouksia, vaihtosuhteita ja käsien huitomista. Joku tuottajista sai kaiken tuottamansa vaihdettua, joku katsoi, että hänen on parempi sittenkin itse kuluttaa kaikki tuottamansa. He saavat markkinoilta vihjeitä siitä, mitä on olemassa ja he käyttävät omaa järkeään tutkiakseen ensin sitä, mitä tuotteita he haluavat kuluttaa itse ja mitä tuotteita he kykenevät käyttämään lisätäkseen omaa tuotantoaan. Tämä on talouskasvua ja se johtui *tuotannosta*. Se henkilö, joka ei saanut mitään tuotteitaan kaupaksi, päättää joko suunnata tuotantokapasiteettinsa toisaalle tai päättää tarjota tuotettaan asiakkaille paremmalla vaihtosuhteella.
Missään kohtaa tätä analyysiä ei tarvita rahan käsitettä, eikä palkan käsitettä rahataloudellisena ilmiönä. Koko analyysi voidaan ymmärtää (oikein) ilman rahaa. Ja kun rahalle on annettu sen ainoa oleellinen merkitys: vaihdon väline, voidaan kuvioihin lisätä työvoima, palkat, säästäminen, voitto, korot, osakkeet, osingot ja säästyä rahataloudellisilta harhapoluilta.
Edit: siis suurin ongelma tuottajien/kuluttajien roolien sijoittamisessa taloudelliseen toimintaan on näiden kahden roolin erottaminen omiksi toimijoikseen. Esimerkissä, jonka kerroin, kuluttajat ovat tuottajia. Markkinoilla ei ole ainuttakaan "aitoa" kuluttajaa. Pelkällä kuluttajalla ei ole mitään tarjottavaa markkinoilla. Jos sellaisia on, niin ne eivät ole ainakaan vapaan markkinatalouden luomuksia... Näin ollen myöskään pelkkä kuluttaminen/kulutuskysyntä ei kasvata tuotantoa. Oman kuluttamisen kasvu on kuitenkin monen tuottajan henkilökohtainen motiivi.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 7 kommenttia