Kuntauudistus osa2: Terveystili ja palvelusetelit

Edellisessä kirjoituksessa pohdin, kuinka kuntauudistuksessa on lähdetty ratkaisemaan ongelmaa palvelutuotannossa väärästä päästä. Meidän pitää muuttaa palveluiden rahoitus käyttöperusteiseksi, eikä väkipakolla tehdä isoja kuntakokonaisuuksia. Sopivia ratkaisuja on jo käytössä muualla maailmassa, eikä meidän tarvitse muuta kuin kopioida parhaiten toimivat mallit.

Singaporen terveystili

Singaporen järjestelmän idea on se, että verojen maksun sijasta palkasta laitetaan aina pieni osa pelkästään terveysmenoihin tarkoitetulle tilille. Tämän tilin rahoja voi käyttää oman, perheen tai lähisukulaisten terveysmenojen kustantamiseen. Jokainen saa itse päättää sen, mihin sairaalaan tai terveyskeskukseen haluaa rahansa käyttää. Yksityinen ja julkinen puoli kilpailevat keskenään ja pitävät kustannustason alhaisena.

Ilman hoitoa ei jää vaikka tili olisi tyhjä, sillä valtio avustaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Kalliita ja harvinaisia hoitomuotoja varten on olemassa vakuutukset. Singaporessa järjestelmä toimii niin hyvin, että terveydenhoito maksaa henkeä kohden $1228, kun se Suomessa on $2840. Kuitenkin lapsikuolleisuus on maailman pienin ja eliniänodote Suomea korkeampi.

Tämän järjestelmän seurauksena kunnat saisivat rahaa palveluiden järjestämiseen niiden käytön perusteella, eikä sen perusteella kuinka paljon verotuloja kunta sattuu keräämään. Terveystili seuraa ihmistä mihin hän Suomessa muuttaakaan, jolloin mummoutuvien kuntien terveyspalveluiden järjestämisestä ei tulisi ongelmaa.

Palvelusetelit

Ruotsissa käytössä olevien palveluseteleiden idea on tuoda kilpailutus ja markkinatalouden mekanismit mukaan peruskoulutukseen. Siinä jokaisen kouluikäisen lapsen vanhemmat saavat valtiolta koulutussetelin, jonka arvolla voi ostaa peruskoulutusta lapselleen. Vanhemmat saavat itse päättää mihin kouluun lapsensa sijoittavat.

Mallissa julkiset ja yksityiset koulut kilpailevat keskenään. Yksityiset koulut saavat tehdä toiminnallaan voittoa. Kilpailu nostaa koulutuksen tasoa, sillä vanhemmat voivat yksinkertaisesti ottaa lapsensa pois huonosti toimivista kouluista.

Käytännössä malli johtaa siihen, että valta lapsensa koulutuksesta siirtyisi virkamieheltä vanhemmille. Kun Ruotsissa kyläkouluja on yritetty lopettaa, ovat vanhemmat voineet uhata kuntaa oman koulun perustamisella, jonka jälkeen lopetusajatukset on haudattu vähin äänin. Vanhemmilla on myös enemmän vaikutusvaltaa opetuksen sisältöön.

Myös tässä mallissa rahoitus palveluiden järjestämiseen syntyy käytön perusteella, jolloin kunnan koko ei vaikuta rahan määrään, joka sillä olisi käytössään palvelun tuottamiseen. Silti mahdollisuus koulutukseen säilyy kaikilla, myös köyhemmällä väestönosalla.

Lopuksi

Monet tuntuvat kammoksuvan ajatusta, että terveydellä tai koulutuksella tehtäisiin bisnestä. Kuitenkin monella ihmiselle välttämättömällä asialla tehdään rahaa. Mikä olisi tärkeämpää kuin se, että jokainen saa joka päivä syötyä? Silti kenellekään ei tule mieleenkään, että se olisi jotenkin huono järjestelmä, kun yksityiset kauppiaat hoitavat ruoan myynnin ja jakelun. Minä väitän, että jos ruokakauppa olisi tiukasti valtion kontrollissa, olisivat hinnat kalliita ja valikoimat surkeat.

Voidaan myös kysyä, kuinka hyvin nykyinen järjestelmä toimii? En kutsuisi sitä hoitotakuuksi, jos hammaslääkäriin saa jonottaa 12 kuukautta isossakin kaupungissa. Uskotko sinä, että kaikki toimii, kun kuntayksiköt ovat suurempia? Minä en.