Kun Suomea oltiin liittämässä euroon 2000-luvun
alkupuolella, en seurannut vielä talousasioita kovinkaan aktiivisesti. Olin liittymisen
puolella lähinnä siksi, että fiksuina pitämäni suomalaiset kannattivat sitä. Tutustuin
kyllä muutaman eurokriitikon sanomaan, mutta ne eivät vakuuttaneet. Palstatilaa
saivat lähinnä Paavo Väyrysen
tyyppiset hahmot, joiden sanomista en muutenkaan ota kovin vakavasti.
Luin eilen taas silmät pyöreinä uutista, jossa
EU-parlamentti on päätynyt ehdottamaan finanssialan transaktioveroa. Kyseessä
on siis vero, jossa EU:n alueella tehtävästä osake- ja velkakirjakaupasta
perittäisiin 0,1 prosentin vero ja johdannaiskaupasta 0,01 prosentin vero.
Verolla saataisiin kerättyä laskelmien mukaan 59 miljardia euroa vuosittain,
mutta samalla menetettäisiin 270 miljardin verran bruttokansantuotetta. Kyseessä
on täysin älyvapaata ajattelua, jossa finanssiala nähdään aarrearkkuna, josta
voidaan ammentaa rahaa ilman, että se tuntuisi missään muualla.