On pakko tehdä tunnustus, olen aina äänestänyt Kokoomusta. Olen
pitänyt Kokoomusta vastavoimana kaikelle sille sosialismille, mitä suurin
piirtein kaikki muut puolueet ajavat. Kokoomus on ollut puolustamassa
markkinataloutta, yksityistämistä ja yrittäjyyttä. Kokoomus on nyt ensimmäistä
kertaa Suomen historiassa suurin puolue ja onnistui vielä nappaamaan pääministerisalkun.
Olen kirjoittanut tänne nyt jo useamman kuukauden sitoutumaton statuksella, enkä ole
muutenkaan antanut mitään tietoja itsestäni. Olen halunnut, ettei lukijalla ole
kirjoituksiin mitään ennakkoasennetta, sillä täysin tuntemattoman tekstiä
joutuu ajattelemaan tarkemmin. Ihminen ei edes mahda sille mitään, että esimerkiksi
poliittisen viitekehyksen avulla tekstiin on jo asenne, ennen kuin ensimmäistäkään
riviä on luettu.
Suomalaisen yhteiskunnan huoltosuhde on rapautumassa. Ennen
oli vajaa 50 lasta ja vanhusta sataa työikäistä kohden, vuonna 2030 suhde on noin
80/100. Vuoteen 2030 mennessä työikäisiä suomalaisia on 300 000 vähemmän
kuin nyt ja käänne tähän suuntaan on jo kovaa vauhtia käynnissä. Silti valtio
velkaantuu tällä hetkellä 10 miljardia vuodessa, vaikka bruttokansantuotteen
oletetaan hieman kasvavan. Mikähän tilanne on vuonna 2030?
Tilanne on niin uhkaava, että paniikkinappula pitäisi painaa
syvälle pohjaan, mutta mitä tekevät poliitikot?
Luin eilen taas silmät pyöreinä uutista, jossa
EU-parlamentti on päätynyt ehdottamaan finanssialan transaktioveroa. Kyseessä
on siis vero, jossa EU:n alueella tehtävästä osake- ja velkakirjakaupasta
perittäisiin 0,1 prosentin vero ja johdannaiskaupasta 0,01 prosentin vero.
Verolla saataisiin kerättyä laskelmien mukaan 59 miljardia euroa vuosittain,
mutta samalla menetettäisiin 270 miljardin verran bruttokansantuotetta. Kyseessä
on täysin älyvapaata ajattelua, jossa finanssiala nähdään aarrearkkuna, josta
voidaan ammentaa rahaa ilman, että se tuntuisi missään muualla.