Kaikille lienee tuttu Adam Smithin kapitalismissa vaikuttava ”näkymätön käsi”, jossa omaa etuaan tavoittelevat ihmiset tulevat tahattomasti auttaneeksi muita ihmisiä. Kirjassaan Vapaus valitaMilton Friedman puhuu politiikan näkymättömästä kädestä. Tämä käsi toimii päinvastaiseen suuntaan kuin Smithin. Poliittisessa prosessissa hyvää tarkoittava ihminen tulee usein ajaneeksi pienten eturyhmien asiaa, vaikkei se hänen alkuperäinen tarkoitus ollutkaan.
Olen kirjoittanut tänne nyt jo useamman kuukauden sitoutumaton statuksella, enkä ole
muutenkaan antanut mitään tietoja itsestäni. Olen halunnut, ettei lukijalla ole
kirjoituksiin mitään ennakkoasennetta, sillä täysin tuntemattoman tekstiä
joutuu ajattelemaan tarkemmin. Ihminen ei edes mahda sille mitään, että esimerkiksi
poliittisen viitekehyksen avulla tekstiin on jo asenne, ennen kuin ensimmäistäkään
riviä on luettu.