Jos olisin ollut äänestysikäinen vuoden 1994 EU-vaaleissa,
olisin varmasti äänestänyt kyllä. Olen suhtautunut aina unioniin varovaisen
positiivisesti, mutta nyt oikeastaan vasta viime aikoina olen kääntänyt kantani
vahvan kriittiseksi. Eikä syypää ole yksistään Kreikan kriisi, vaikka se
antoikin minulle sysäyksen tutustua aiheeseen tarkemmin.
Sosialismia on kokeiltu ympäri maailmaa ja aina tulos on
sama: lopulta valtaapitävät hallitsevat maataan diktaattorin ottein.
Esimerkkejä on paljon, kommunistinen Kiina, Pohjois-Korea, Neuvostoliitto,
Kuuba jne. Aatteen kannattajalta kysyttäessä ”sitä oikeaa sosialismia ei ole edes
kokeiltu”, mutta todellisuudessa kyseessä on johdonmukainen kehitys, jonka
lopputulos on aina sama. Tässä sosialismin askeleet totalitarismiin.
Katsellessani Pohjois-Korean vallanvaihtoa mietin, kuinka
voi olla mahdollista, ettei kansa nouse kapinaan. Jäin pohtimaan myös sitä, olisiko
totalitarismi mahdollista myös Suomessa? OK, tuntuu varmasti useimmille
erittäin kaukaiselta uhkakuvalta, mutta leikitellään ajatuksella hiukan.
Vanha sanonta kuuluu, että tie helvettiin on kivetty hyvillä
aikomuksilla. Tässä kohtaa tuo on enemmän kuin osuva vertaus, sillä totalitarismiin
päädytään yleensä hyvää tarkoittavan sosialismin kautta. Neuvostoliitto, Kuuba,
Natsi-Saksa, esimerkkejä voi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Raha-automaattiyhdistys ja Veikkaus ovat hyviä esimerkkejä
siitä, miten yksityinen kilpailtu markkinatalous toimii paljon paremmin kuin
suunniteltu ylhäältä johdettu ”yleishyödyllinen” malli.