Suuryritysten kritisointi on aina ollut yksi vasemmistolaisen
ajatusmaailman kivijaloista. Niitä pidetään käytännön osoituksena siitä,
että varallisuudella on taipumus kasaantua yhä harvempien käsiin. Lähes kaikki
vasemmistoon kallellaan olevat ystäväni ovat sitä mieltä, että demokraattinen
hallinto on yritysmaailman sätkynukke. Oikeasti päätökset tehdään
kansainvälisen suurpääoman ehdoilla ja kaikki mitä me näemme, on pelkkää
teatteria.
Kaikille lienee tuttu Adam Smithin kapitalismissa vaikuttava ”näkymätön käsi”, jossa omaa etuaan tavoittelevat ihmiset tulevat tahattomasti auttaneeksi muita ihmisiä. Kirjassaan Vapaus valitaMilton Friedman puhuu politiikan näkymättömästä kädestä. Tämä käsi toimii päinvastaiseen suuntaan kuin Smithin. Poliittisessa prosessissa hyvää tarkoittava ihminen tulee usein ajaneeksi pienten eturyhmien asiaa, vaikkei se hänen alkuperäinen tarkoitus ollutkaan.