On pakko tehdä tunnustus, olen aina äänestänyt Kokoomusta. Olen
pitänyt Kokoomusta vastavoimana kaikelle sille sosialismille, mitä suurin
piirtein kaikki muut puolueet ajavat. Kokoomus on ollut puolustamassa
markkinataloutta, yksityistämistä ja yrittäjyyttä. Kokoomus on nyt ensimmäistä
kertaa Suomen historiassa suurin puolue ja onnistui vielä nappaamaan pääministerisalkun.
Kapitalismin kritisointi on ollut taas muotia
finanssikriisien myötä. Siksi Eetos kustannuksen
julkaisema Kapitalismin moraali
tulee kuin tilattuna tuulettamaan joka puolelta tihkuvien säätelyvaatimusten
ilmapiiriä.
Sosialismia on kokeiltu ympäri maailmaa ja aina tulos on
sama: lopulta valtaapitävät hallitsevat maataan diktaattorin ottein.
Esimerkkejä on paljon, kommunistinen Kiina, Pohjois-Korea, Neuvostoliitto,
Kuuba jne. Aatteen kannattajalta kysyttäessä ”sitä oikeaa sosialismia ei ole edes
kokeiltu”, mutta todellisuudessa kyseessä on johdonmukainen kehitys, jonka
lopputulos on aina sama. Tässä sosialismin askeleet totalitarismiin.
Hallituksen kaavailema kuntauudistus on tuskin jäänyt kenelläkään
huomaamatta. Uudistuksen takana on paine siitä, etteivät varsinkaan pienemmät
maaseudun kunnat kykene suoriutumaan kunnalle asetettujen lakisääteisten palvelujen
tuottamisesta.
Talouskasvun kritisoiminen nousi otsikoihin taas
presidentinvaalinkampanjassa, jossa varsinkin Pekka Haavisto esitti sympatiaa Degrowth-liikkeelle. Talouskasvun
vastustajat lähtevät liikkeelle siitä väärästä oletuksesta, että talouskasvu on
sama asia kuin kulutuksen kasvu. Näin ei ole.
Monien puheenvuoroissa on päivitelty sitä, kuinka kreikkalaiset kiertävät veroja niin paljon kuin kehtaavat. Eero Lehden mukaan Kreikassa ”valtion huijaaminen katsotaan fiksuuden merkiksi ”. Tämä on tietysti iso ongelma, mutta monilta on jäänyt huomaamatta perimmäinen syy ilmiön taustalla.
Katsellessani Pohjois-Korean vallanvaihtoa mietin, kuinka
voi olla mahdollista, ettei kansa nouse kapinaan. Jäin pohtimaan myös sitä, olisiko
totalitarismi mahdollista myös Suomessa? OK, tuntuu varmasti useimmille
erittäin kaukaiselta uhkakuvalta, mutta leikitellään ajatuksella hiukan.
Vanha sanonta kuuluu, että tie helvettiin on kivetty hyvillä
aikomuksilla. Tässä kohtaa tuo on enemmän kuin osuva vertaus, sillä totalitarismiin
päädytään yleensä hyvää tarkoittavan sosialismin kautta. Neuvostoliitto, Kuuba,
Natsi-Saksa, esimerkkejä voi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Kreikka on onnistunut saamaan maan talouden kuralle. Kaiken
maailman sosialistit ovat ryömineet kuopistaan ja ottavat nyt tilanteesta
kaiken irti. Syyllinen on markkinatalous ja kapitalismi on kuulemma tullut
tiensä päähän. Ei, ei ja vielä kerran ei!
Kyseessä on poliitikkojen aikaansaama kriisi, jota nyt
yritetään hoitaa lääkitsemällä oireita alkuperäisen syyn sijaan. Taudin nimi on
sosialismi, jonka oire on velkaantuminen. Markkinatalouden syyttäminen
tilanteesta on sama kun insinööri syyttäisi suunnittelemansa talon
romahduksesta painovoimaa.
Raha-automaattiyhdistys ja Veikkaus ovat hyviä esimerkkejä
siitä, miten yksityinen kilpailtu markkinatalous toimii paljon paremmin kuin
suunniteltu ylhäältä johdettu ”yleishyödyllinen” malli.
Sosialismi on kaunis teoria. Ajatuksena on, että
yhteiskunnan tuottamat hedelmät jaetaan kaikkien kesken tasan. Vaatimatontakin
työtä tekevä saisi yhtä paljon palkkaa työstään kuin vaikkapa arvostettu
kirurgi. Valtio omistaisi yritykset ja kaikki saisivat sähköt, vedet ja töissä
tarvittavat välineet veloituksetta. Kaikki
olisivat tasa-arvoisia, eikä yhteiskuntaluokkia pääsisi syntymään. Kuulostaa
nopeasti ajateltuna onnelliselta paikalta. Sääli vaan, ettei teoria toimi
käytännössä.