Jari Sarasvuo sanoi haastattelussa,
että solidaarisuusvero antaa oikean
signaalin. Vaikka itse haastattelu keskittyikin enemmän veron kritisointiin,
en jaa Jarin käsitystä oikeasta signaalista.
Talouskasvun kritisoiminen nousi otsikoihin taas
presidentinvaalinkampanjassa, jossa varsinkin Pekka Haavisto esitti sympatiaa Degrowth-liikkeelle. Talouskasvun
vastustajat lähtevät liikkeelle siitä väärästä oletuksesta, että talouskasvu on
sama asia kuin kulutuksen kasvu. Näin ei ole.
Se, kuinka suurta palkkaa yritys kykenee maksamaan
työntekijälleen, riippuu työn tuottavuudesta.
Ajatellaan, että meillä on tehdas, jonka pakkausosastolla on
töissä 10 henkilöä. Tehdas investoi pakkauskoneeseen, joka hoitaa näiden
kymmenen ihmisen työt ja enemmänkin. Nyt konetta operoimaan tarvitaan vain yksi
henkilö. Tälle henkilölle voidaan maksaa enemmän palkkaa, sillä hänen
työpanoksensa tuottaa yhtä paljon kuin noiden kymmenen aikaisemmin
työskennelleen yhteensä.
Suomeenkin on rantautunut ajattelua, jossa talouskasvu
nähdään pahana asiana. Degrowth liike listaa yhdeksi tavoitteekseen talouden
kutistamisen. Sinänsä tavoite on ymmärrettävä, onhan talouskasvu johtanut
luonnonvarojen nopeampaan käyttöön ja ympäristön saastumiseen. Esimerkiksi Kiinassa
talous kasvaa kohisten ja uusi hiilivoimala avataan keskimäärin kerran
viikossa. Talouskasvua voi kuitenkin ihan yhtä hyvin syntyä ympäristön
ehdoilla.
Vuodesta toiseen saamme lukea otsikoita, joissa isoon ääneen
kerrotaan, että köyhyys on taas lisääntynyt. Kuinka on mahdollista, että köyhiä
tulee aina lisää, vaikka 90 luvun alusta laskien bruttokansantuote asukasta
kohden on kuitenkin kaksinkertaistunut? Luulisi, että kaikki saisivat kuitenkin
tuosta ainakin jotain murusia. Vastaus löytyy köyhyyden laskentatavasta.