ollimakkonen Rautalangasta, sortumatta kuitenkaan mustavalkoisuuteen.

vapaakauppa

Protektionismi osa2: Onko muiden protektionismiin vastattava samalla mitalla?

Kirjoitin edellisessä osassa suhteellisen edun periaatteesta. Se kannattaa lukaista ensin pohjalle, mutta sen perusajatus on se, että meidän kannattaa aina ostaa sieltä mistä saamme halvimmalla ja keskittyä itse tekemään sitä missä olemme parhaita.

Mutta mitä jos toinen valtio ei pelaakaan samoilla säännöillä, eikä suostu ottamaan tavaroitamme vastaan, vaan pyrkii tekemään itse myös ne? Lähestytään tilannetta yksinkertaistetun rautalankamallin avulla.

Protektionismi osa1: Suhteellisen edun periaate

Modernin taloustieteen katsotaan syntyneen Adam Smithin julkaistua kuuluisan teoksensa Kansojen varallisuus. Toinen merkittävä henkilö oli brittiläinen taloustieteilijä David Ricardo, joka tunnetaan erityisesti hänen kehittämästään suhteellisen edun periaatteesta. Tämän ajatuksen sisäistäminen on tärkeää, jotta voidaan ymmärtää, miksi kansainvälinen vapaakauppa on ylivoimainen periaate protektionistiseen oman teollisuuden suojelemiseen nähden.

Minusta tulikin EU-kriitikko

Jos olisin ollut äänestysikäinen vuoden 1994 EU-vaaleissa, olisin varmasti äänestänyt kyllä. Olen suhtautunut aina unioniin varovaisen positiivisesti, mutta nyt oikeastaan vasta viime aikoina olen kääntänyt kantani vahvan kriittiseksi. Eikä syypää ole yksistään Kreikan kriisi, vaikka se antoikin minulle sysäyksen tutustua aiheeseen tarkemmin.

Onko reilu kauppa oikeasti reilua?

Reilun kaupan periaate tuntuu ensi kuulemalta kovin hyvältä. Siinä viljelijöille luvataan kohtuullinen korvaus tuotteistaan, niin että kaikki, jopa köyhät banaaneja poimivat pystyvät tulemaan toimeen. Kuitenkin kaikille, jotka ymmärtävät markkinatalouden perusperiaatteet, pitäisi hälytyskellojen alkaa soida. Pitäisihän kilpailun ajaa hinnat automaattisesti reilulle tasolle?

Julkaise syötteitä