Suuryritysten kritisointi on aina ollut yksi vasemmistolaisen
ajatusmaailman kivijaloista. Niitä pidetään käytännön osoituksena siitä,
että varallisuudella on taipumus kasaantua yhä harvempien käsiin. Lähes kaikki
vasemmistoon kallellaan olevat ystäväni ovat sitä mieltä, että demokraattinen
hallinto on yritysmaailman sätkynukke. Oikeasti päätökset tehdään
kansainvälisen suurpääoman ehdoilla ja kaikki mitä me näemme, on pelkkää
teatteria.
The Time-lehti valitsi vuoden henkilöksi Occupy Wall Street
liikkeen ja kaikki arabimaailman kansannousuihin osallistuneet henkilöt. Käsittelen
tässä kuitenkin nyt vain tuota ensiksi mainittua.
Occupy Wall Steet liike on antikapitalistinen liike, joka
vastustaa talouden valtaa ihmisten yli. Liikkeen sisällä on paljon erilaisia mielipiteitä,
mutta suurimmaksi osaksi se on vasemmistolaista porukkaa, joka haluaisi lisätä
sääntelyä, tulontasausta ja protektionismia.
Suomalaisen yhteiskunnan huoltosuhde on rapautumassa. Ennen
oli vajaa 50 lasta ja vanhusta sataa työikäistä kohden, vuonna 2030 suhde on noin
80/100. Vuoteen 2030 mennessä työikäisiä suomalaisia on 300 000 vähemmän
kuin nyt ja käänne tähän suuntaan on jo kovaa vauhtia käynnissä. Silti valtio
velkaantuu tällä hetkellä 10 miljardia vuodessa, vaikka bruttokansantuotteen
oletetaan hieman kasvavan. Mikähän tilanne on vuonna 2030?
Tilanne on niin uhkaava, että paniikkinappula pitäisi painaa
syvälle pohjaan, mutta mitä tekevät poliitikot?
Luin eilen taas silmät pyöreinä uutista, jossa
EU-parlamentti on päätynyt ehdottamaan finanssialan transaktioveroa. Kyseessä
on siis vero, jossa EU:n alueella tehtävästä osake- ja velkakirjakaupasta
perittäisiin 0,1 prosentin vero ja johdannaiskaupasta 0,01 prosentin vero.
Verolla saataisiin kerättyä laskelmien mukaan 59 miljardia euroa vuosittain,
mutta samalla menetettäisiin 270 miljardin verran bruttokansantuotetta. Kyseessä
on täysin älyvapaata ajattelua, jossa finanssiala nähdään aarrearkkuna, josta
voidaan ammentaa rahaa ilman, että se tuntuisi missään muualla.